Millainen on tulevaisuuden talo?

”Tulevaisuutemme talot on meidän sukupolvemme perspektiivistä jo rakennettu. Suomessa on väestön muuttoliike pysähtymässä, samoin väestön kasvu. Vaatimukset kohdistuvat asuinpinta-alan lisäykseen, palvelujen ja toimivuuden parantamiseen – siis laadun kohotukseen”, kirjoittaa TkL Yrjö Tuppurainen LVI-Aikakauslehdessä 6/1987. Jo vuonna 1987 vaatimuksena oli, että rakennusten tulee olla joustavia, muunneltavia ja älykkäitä.

Tuppurainen korostaa, että vanhojen rakennusten peruskorjaamiseen liittyy ongelmia, jos tavoite on saavuttaa uudisrakentamisen taso. ”Järkevintä korjausrakentamista on sellainen, jossa 1) mahdollisimman vähin kustannuksin saadaan 2) toimiva lopputulos 3) menettämättä jo rakennuksessa olevia laatuominaisuuksia. Raskaalla rakentamistekniikalla epäonnistutaan tavallisesti kaikissa näissä kolmessa vaatimuksessa.”

Raskaaseen rakentamiseen kuitenkin ajaudutaan, koska esimerkiksi uudet suurikokoiset ilmanvaihdon kanavat edellyttävät purkutöitä sekä vanhaan taloon visuaalisesti soveltumattomia ratkaisuja. Tuppurainen kritisoi, että lämmitysjärjestelmäkin saatetaan herkästi muuttaa lyhyen aikavälin laskelmien perusteella. ”Miltei kaikki nykyiset epäkohdat ovat peräisin suunnittelusta, erityisesti hanke- ja esisuunnittelusta. Hankesuunnittelussa, korkealla rakennuttajatasolla tehdään tyhmä käyttötarkoituksen valintapäätös, joka johtaa lukuisiin vaikeuksiin ja miltei aina raskaaseen rakentamistekniikkaan.”

Tuppuraista kismitti, että suunnittelijat eivät riittävän ajoissa vaihda keskenään tietoja, jolloin suunnittelun tavoitteet voivat poiketa toisistaan. Kun päälle lisätään pääsuunnittelija, joka ei ymmärrä nykyisestä LVIS-tekniikasta mitään, soppa on valmis.

Suunnittelun ja korjausrakentamisen laadun kehittäminen oli kuitenkin Tuppuraisen mukaan ratkaistavissa, jopa siinä määrin että suomalaista korjaussuunnittelua kehtaisi viedä ulkomaille asti.

Kuvassa: Helsingin kaupungin energialaitoksen toimistopäällikkö Hannu Sirola havainnollistaa kaukolämpöverkkoa. Talven 1986-1987 ennätykselliset pakkasjaksot herättivät huolta lämmön riittävyydestä, kun lämmityslaitteiden mitoituslämpötilat paukkuivat eteläistä Suomea myöten.