Kylmäaineissa taas suuria muutospaineita – kohti luonnollisia aineita
Antiikin kreikkalainen filosofi Herakleitos totesi: ”Mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos”. Kylmäaineissa tämä on ollut totisinta totta viimeiset kolme vuosikymmentä usean muutoksen vauhdittamina. Eivätkä muutokset tähän lopu, vaan nurkan takana on odottamassa alan suurin muutos.
Kylmäaineiden dramaattinen muutos alkoi 1990-luvun alussa. Oli luovuttava täysin halogenoitujen CFC-aineiden eli freonien käytöstä, koska ne olivat haitallisia otsonikerrokselle. CFC-aineiden tilalle astuivat osittain halogenoidut HCFC-kylmäaineet, jotka olivat lievemmin otsonikerrokselle haitallisia.
EU:ssa sekä CFC- että HCFC-kylmäaineiden käyttöä rajoitettiin ja lopulta kiellettiin asetuksella otsonikerrosta heikentävistä aineista. HCFC-aineista siirryttiin otsonikerrokselle haitattomiin HFC- ja PFC-aineisiin. Niiden käytön valvonta, kiellot ja rajoitukset astuivat EU:ssa voimaan ensimmäisen niin sanotun F-kaasuasetuksen myötä vuonna 2006. F-kaasuasetusta muutettiin vuonna 2014, jolloin mukaan tuli kylmäainemarkkinoita rajoittavat maahantuonti- ja valmistuskiintiöt sekä erilaisia käytön rajoituksia.
Ettei voitaisi huokaista helpotuksesta, niin F-kaasuasetusta ollaan parhaillaan uudistamassa. Huhtikuussa annettu asetusehdotus sisältää rajut vähennykset kylmäaineiden kiintiöihin sekä lisää käytön rajoituksia. Ehdotuksessa F-kaasujen valmistuksen ja maahantuonnin kiintiöitä pienennettäisiin radikaalisti, ja vähennysaikataulua sekä nopeutettaisiin että vietäisiin huomattavasti pidemmälle kuin nykyisessä asetuksessa.
Ehdotus ei ota huomioon, että kylmäaineiden absoluuttisen määrän (kiloina) tarve tulee kasvamaan, kun EU:ssa pyritään nopeuttamaan fossiilisesta energiasta luopumista ja lämpöpumppujen määrä ja jäähdytyksen tarve kasvavat samalla. Eikä tässä vielä kaikki. Samanaikaisesti viisi EU:n jäsenvaltiota ovat työstämässä Reach-asetuksen puitteissa niin sanotuille PFAS-aineille kieltoa muista ympäristönäkökohdista kuin ilmastonmuutoksesta lähtien.
Käytännössä lähes kaikki nyt käytössä olevat HFC-aineet poistuisivat vuosien 2030–2050 välisenä aikana. Jäljelle jäisivät vain luonnolliset kylmäaineet ja erittäin alhaisen GWP-arvon synteettisiä kylmäaineita. Näiden jäljelle jäävien aineiden käyttöönotossa tulee huomioida mahdollinen kylmäaineen turvallisuusominaisuuksien muuttuminen esimerkiksi palamattomasta palavaksi.
Kaikki muutokset ovat aiheuttaneet ja tulevat jatkossakin aiheuttamaan vastarintaa ja epäilyjä sääntelyn perusteiden oikeudenmukaisuudesta. Tätä hyvin kuvaavana esimerkkinä on LVI-lehdessä (numero 10 vuonna 1988) ollut artikkeli ”Kylmäalalle muutospaineita”. Artikkelissa kirjoitettiin näin: ”Kylmäalalla aiheuttaa muutospaineita väite, että CFC-aineet aiheuttavat otsonikadon stratosfäärissä. Vaikka tämä hypoteesi on vielä todistamatta…”. Aivan vastaavaa epäilyä on ollut ilmastonmuutoksesta ja on parhaillaan PFAS-aineiden ominaisuuksista.
Yhteenvetona voidaan todeta, ettei mitään jäähdytysjärjestelmää tai lämpöpumppulaitosta voida enää suunnitella copy-pastella. Kaikkien talotekniikan toimijoiden on istuttava koulunpenkille opettelemaan jäljelle jääviä kylmäaineita ja niiden soveltuvuutta eri käyttökohteisiin.
Mika Kapanen
Suomen Kylmäliikkeiden Liitto ry:n väistyvä toimitusjohtaja
Kuva: Piritta Porthan
