Kovaääniset suunnittelijat pärjäävät hiljaisten viemärien suunnittelussa

LVI-suunnittelupöydälläni ja työmailla suunnittelijan roolissa toteumaa seuratessani on viime vuosina tullut eteeni lähes poikkeuksetta kohteita, joihin viemärit vähintään osittain toteutetaan niin sanotuilla DB-viemäreillä. Eli muovisilla muhviviemäreillä, joissa on eri ratkaisuilla haettu ääneneristystä sisäpuoliselta virtausääneltä.

Näitä järjestelmiä on ollut markkinoilla nyt useita vuosia. Toteutuneita kohteita löytyy melkoinen määrä. Kuitenkin tekeminen on vielä uutta. Minusta tuntuu, että koko rakentamisen ketju ei ole saanut kiinni siitä, mitä on tavanomainen toteutustapa DB-viemärijärjestelmillä. Tavanomaisen toteutustavan löytymistä osaltaan vaikeuttaa se, että DB-viemärit ovat keskenään erilaisia. Jo lähtökohdat eri järjestelmien vertailulle ovat ristissä, kun äänimittaustestitulokset on suoritettu erilaisilla mittausjärjestelyillä.

LVI-suunnittelun ääniteknisesti optimaaliseen viemärisuunnitteluun liittyy suuri määrä sidosryhmiä sekä asioita, joihin täytyisi pystyä vaikuttamaan. Viemärihajotusten osuminen alemmassa kerroksessa sopiviin huonetiloihin eikä päiväkodin lepohuoneeseen on pitkälle arkkitehdin työpöydällä. Sopivasti ääniteknisten kuilu- ja kotelorakenteiden päällä on rakennesuunnittelija.

Akustikko osaltaan lausuu puoltoja käytettävään viemärijärjestelmään ja sen äänieristetarpeisiin (lausunnot tuntuvat joka kohteessa olevan vielä toistaiseksi erilaisia). Tilaajan pöydällä voi painaa aikaisempi hanke tai huonoista lähtökohdista muodostunut mielipide. Pääsuunnittelijalta avun pyytäminen puheenjohtamisessa ja suunnitteluryhmän koordinoinnissa viemäriäänisuunnittelun tueksi menee liian detaljiksi ja jää helposti muiden asioiden varjoon.

Kaikilla suunnittelijoilla on mielestäni huolehtimisvelvollisuus. Eli velvollisuus tarkastaa toisten suunnittelijoiden asiakirjat – se, ovatko omat asiat löytäneet toisenkin suunnitelmiin. LVI-suunnittelijalle DB-viemärijärjestelmät aiheuttavat melkoisesti työtä ohjata muita ja tarkastella toteumia muiden asiakirjoista. Omien suunnitelmien ehkä helpoin virhe on jättää kirjaamatta DB-viemärijärjestelmälle ”kannatus tehtävä valmistajan tuotteilla ja asennustyö suoritettava valmistajan ohjeiden mukaan”. Äänimittaustulokset kun usein suoritetaan erikoiskannakkeille ja valmistajan asennustavan mukaan. Eli kahden suunnan muutoksen välissä on suoraa putkea ynnä muuta sellaista.

Suunnitteluajan jälkeen nostaa hymyä, kun toteuttajan ensimmäisiä kokousasioita ovat materiaalimuutokset. Muutosesitysten tarkasteluun on poikkeuksetta tarvinnut ottaa LVI-suunnittelun lisäksi akustikko. Ääniarvojen vertailu muuttuu hankalaksi, kun testitulokset on tehty erilaisilla mittausjärjestelyillä. Valvojallakin riittää työmaalla tarkasteltavaa: onko käytetty sopivaa äänieristemateriaalia, ovatko kannakkeet sopivia ja kireys oikea.

Alalle tarvitaan koostavia ohjeita, universaaleja lainalaisuuksia, jotka toimivat varmasti ja laajasti. Yhdenmukainen testaustapa, jolloin tuotteet on vertailtavissa keskenään ja voidaan luoda yhtenäisiä ohjeistuksia useiden valmistajien tuotekokonaisuuksille.

Loriseva ääni saa siirtyä historiaan. Lisää hiljaisia viemärijärjestelmiä rakennettuun ympäristöön.

Sami Ventä
LVI-ryhmäpäällikkö
Granlund Tampere Oy