Koulut eivät kohene rahalla
Kun vaalit ovat ohi, ongelma haudataan odottamaan seuraavia vaaleja ja taas päästään syyttämään muita tahoja.
Kunnallisvaalien läheisyys näkyy poliitikkojen lupauksissa. Yhtäkkiä lähes puoluekannasta riippumatta ollaan löydetty yksi yhteinen ongelma-alue: koulut ja niiden sisäilma. Ja ratkaisuna ongelmaan nähdään rahan lisääminen, eritoten valtiovallan toimesta.
Sopivan kevyt, suureen yleisöön uppoava katteeton lupaus, josta ei tarvitse kantaa minkäänlaista vastuuta – ainakaan oppositiossa. Tämä on tuttu temppu aiemmistakin vaaleista. Ja kun vaalit ovat ohi, koko ongelma haudataan odottamaan seuraavia vaaleja ja taas päästään syyttämään muita tahoja ongelman laiminlyönnistä.
Ongelma on aito, eikä se ei ole hävinnyt mihinkään vuosikymmenten saatossa. Kyse on pitkästä ketjusta virheitä, laiminlyöntejä ja välinpitämättömyyttä. Tätä vyyhteä ei ratkaista rahalla vaan uudella asenteella ja ajattelutavoilla.
Myös kuntien valvonta- ja ylläpito-organisaatioiden toimintaa pitäisi perata juurta jaksaen. Kuka hyväksyy ja vastaanottaa hankkeet, joissa ensimmäiset laiminlyönnit näkyvät jo ennen kuin rakennukset on ehditty ottaa kunnolla edes käyttöön?
Julkisessa keskustelussa kouluongelmien ratkaisuksi on nostettu kaksi hyvin erilaista lähestymistapaa: hirsikoulut ja elinkaarihankkeet. Vaikka kuinka haluaisin edistää puurakentamista, kokemukseni perusteella voin sanoa, että tämä ongelma ei ratkea yksin rakennusmateriaalin vaihdolla, se vaatii muutakin.
Elinkaarihankkeet sen sijaan ovat kaikkien niitä hyödyntäneiden osapuolten mielestä olleet toimiva ratkaisu, siis sekä tilaajien että toimittajien, mutta myös käyttäjien näkökulmasta. Hankkeita on hidastanut pääasiassa kateus ja pelko siitä, että jotain epämääräisiä yllätyksiä sattuisi, tai joku tekisi voittoa. Itse ostaisin mielelläni talon, jolle saisi 30 vuoden takuun.
