Jäitä hattuun, hosuminen ei ole hyvästä

Tuore hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n (Intergovernmental Panel on Climate Change) raportti maalaa synkeää kuvaa tulevasta. Ei ole epäselvyyttä siitä, mitä tapahtuu vaan milloin se tapahtuu. Jos siis emme ryhdy riittäviin toimenpiteisiin hillitäksemme ilmastonmuutosta ajoissa.

Skeptikot eivät aiheesta syty nytkään, ja osa ihmisistä puolestaan valaa tuhkaa hiuksilleen. Jossain tässä välissä lienee asiallisin suhtautuminen tilanteeseen. Jotain asialle on kuitenkin tehtävä, ja mielellään nopeasti.

Hallitukset eivät voi enää asettaa toimenpiteilleen takarajoja kauas tulevaisuuteen, vuosikymmenten päähän. Tähän asti onkin ollut helppo luvata muutoksia, jotka toteuttaa joku muu – sitten joskus. Mitä tehdä, kun muutokset pitääkin toteuttaa nyt?

Valitettavasti tässäkin tilanteessa havaitaan, että oma napa on aina lähempänä kuin napajäätiköt. Eri mantereilla ja maissa ollaankin hyvin erimielisiä muutosten tarpeesta ja nopeudesta. America first ei jäänyt vain presidentti Trumpin sloganiksi. Muut maat soveltavat ihan samaa, mutta hienovaraisemmin.

Suomi on pitkään ollut eturivissä niin energiatehokkuuden, uusiutuvan energian kuin materiaalin kierrättämisenkin suhteen. Jos koko Euroopassa oltaisiin yhtä tuotteliaita, tilanne olisi ilmastonkin kannalta merkittävästi parempi.

Jonkinasteinen maltti olisikin nyt hyvästä. Menneestä olisi opittava se, että epärealistiset vaatimukset eivät vähennä päästöjä, ne vain siirretään toisaalle. Kiina on suurin hiilidioksidipäästöjen tuottaja, mutta heitä on turha syyttää siitä, että teolliset maat ovat ulkoistaneet päästönsä maahan, jolla ei ole käytössään parasta osaamista päästöjen hillintään.

Heikki Heikkonen

päätoimittaja