Elinkaariajattelu etenee hitaasti

Törmäsin taannoin vuonna 1999 silloiseen Talotekniikka-lehteen kirjoittamaani pääkirjoitukseen elinkaariajattelusta. Kirjoituksen olisi voinut julkaista sellaisenaan, sillä erolla vain, että nyt näitä hankkeita on alettu tosissaan tehdä, ja tulokset puhuvat puolestaan.

Vuonna 2003 Espooseen valmistunut Kuninkaantie lukio oli ensimmäinen varsinainen elinkaarihankkeena toteutettu koulurakennus ja se edustaakin loistavaa esimerkkiä hankkeen onnistumisesta ja menettelyn eduista. Valitettavasti kesti uskomattoman kauan, ennen kuin sama uskallettiin toistaa uudelleen.

Tällä välin on rakennettu runsaasti uusia kouluja myös perinteisemmillä malleilla, eikä läheskään aina kovin häävillä menestyksellä. Sen sijaan niissä kouluissa, jotka on rakennettu tai saneerattu elinkaarifilosofialla, on tietämäni mukaan onnistuttu pääsääntöisesti erittäin hyvin. Koulut ovat ehjiä, toimivia, terveellisiä ja turvallisia käyttää sekä usein varsin energiatehokkaita.

Ihan kaikenkokoisia ja kaikenlaisia hankkeita ei voida toteuttaa elinkaarihankkeena – siinä tulee äkkiä talous vastaan. Olisi silti mielenkiintoista nähdä, missä kaikessa elinkaariajattelua ja -malleja voitaisiin soveltaa. Itselläni tulee väkisinkin mieleen elinkaariasuinalue tai -kaupunginosa.

Uskoisin sekä tarjoajien että asiakkaiden olevan kiinnostuneita kohteesta, jolle luvataan kymmenien vuosien olosuhde- ja elinkaarikustannustakuu. Se asettaisi rakentajat uuden eteen, mutta veisi talonrakentamista oikeaan suuntaan ja vähentäisi olennaisesti myös asukkaan riskejä.

Kuninkaantien lukio sijoittui muuten keväällä 2016 upeasti 7. parhaaksi kaikkien Suomen lukioiden ylioppilastutkintomenestystä mittaavassa vertailussa, joka perustui ylioppilastutkinnon neljän pakollisena kirjoitettavan aineen pistemäärien keskiarvoon. Ei lainkaan hassumpi tulos, vaikka se ei olisikaan suora seuraus elinkaarihankkeen vaikutuksista.

Heikki Heikkonen, päätoimittaja