Ammatillinen päivähoitokerho on lakkautettava
Suomen koulutuksen taso on perinteisesti ollut korkea, ja sitä on kehuttu kansainvälisestikin. Suurimman kunnian asiasta ottavat tavan mukaan yleensä ne ihmiset ja päättäjät, joilla ei ole asiaan osaa eikä arpaa, kunhan sattuvat vain olemaan sopivassa asemassa Pisa-tuloksia julkistettaessa.
Todellisuus on astetta karumpi. Kuten viimeaikainen uutisointikin kertoo, peruskoulusta päästetään ulos luku- ja kirjoitustaidottomia nuoria ”säälivitosilla”. Tämä on koulutusjärjestelmällemme jo kyllin suuri häpeätahra, mutta poliittisilla päätöksillä siitä on onnistuttu tekemään vielä karmeampi.
Kun lukutaidoton nuori siirtyy peruskoulun jälkeen keskiasteen koulutukseen eli esimerkiksi ammattikouluun, vie hän ongelmansa sinne mukanaan rasitteena. Ammatillisessa koulutuksessa resursseja on vähennetty ja lähiopetus alkaa olla muisto menneisyydestä, joten opetushenkilöstö on toivottoman tehtävän edessä.
Kun oppivelvollisuusikä vielä nostetaan 18 vuoteen samanaikaisesti opetuksen perusteellisesti muuttuessa, on yhtälö sellainen, joka tuottaa enenevässä määrin syrjäytyviä, luku- ja kirjoitustaidottomia nuoria sekä aikuisia. Päättäjien mielestä kaikki on hyvin, kunhan nuoret ovat ammatillisessa päivähoidossa 18 ikävuoteen saakka – onhan heillä muka kädentaidot kunnossa.
Koronapandemia vain pahensi tilannetta entisestään etäopetuksen myötä. Lopputulema on, että varhaisessa vaiheessa tukea tarvitsevat mutta sitä vaille jäävät nuoret pusketaan väkisin läpi koulujärjestelmän. Kun viimeisen koulutuspaikan pitäisi tuottaa näillä eväillä työelämään valmiita aikuisia, olemme todellisuudessa inhimillisen katastrofin äärellä.
Lapset ja nuoret ansaitsevat parempaa. Koulutuksen rakenteet ja keinot on uudistettava perin pohjin. Pelkkä ikärajojen siirto ei ratkaise yhtään todellista ongelmaa.
