Miksi ilmahygienia ei siirry tutkimustuloksista päätöksentekoon?
Selailin jälleen paria tutkimusta hengitystieinfektioiden leviämisestä. Aihe on aina vain ajankohtainen Covid 19-pandemian jatkuessa ja influenssakauden alkaessa. Oppia pitää ottaa myös tulevia pandemioita ajatellen.
Timo Smieszek & al osoittavat amerikkalaisessa tutkimuksessa, että kouluissa ilmanvaihdon nostaminen amerikkalaisen ilmastointialan yhdistyksen, ASHRAE:n, suosituksen tasolle vastaa vaikuttavuudeltaan yli 50 % rokotuskattavuutta (verrattuna huonoon ilmanvaihtoon). Ilmanvaihtokertoimena ASHRAE:n suositus on lähellä myös kotimaisia suosituksia. Tältä syksyltä on myös tuore raportti (Wang, C.C. et al. (2021) Airborne transmission of respiratory viruses), jossa Wang kumppaneineen osoittaa ilmavälitteisyyden olevan tärkein tartuntareitti Covid19 leviämisessä.
Vastaavia tutkimustuloksia on saatu koko pandemian ajan. Miksi ilmahygienia ei sitten meillä näy viranomaisten suosituksissa ja vastuuministerien puheissa vaan edelleen painotetaan pisaravälitteistä tartuntareittiä? Tiedon puutteesta ei enää voi olla kyse. Jopa valtioneuvoston omassa Covid-19 tutkimuskatsauksessa on listattuna ilmavälitteisyyden osoittavia tutkimuksia, mm. edellä mainitsemani Wangin raportti.
Vaikka tarkentavia tutkimuksia on edelleen tehtävä, todisteet osoittavat yksiselitteisesti jo nyt, että ilmavälitteisyys on tärkeä reitti SARS-CoV-2:n ja monien muiden hengitystievirusten leviämisessä lyhyillä ja pidemmillä etäisyyksillä. Varotoimenpiteiden tulisikin painottua rokotuskattavuuden ohella pääasiassa ilmanvaihtoon, ilmavirtoihin, ilmansuodatukseen ja maskien käyttöön. Nämä toimet ovat ratkaisevan tärkeitä nykyisen pandemian lopettamiseksi ja tulevien tautiketjujen ehkäisemiseksi. Ilmahygieniaan liittyvät toimenpiteet yhdessä järkevän tilankäytön kanssa mahdollistaisivat monen, nyt rankasti rajoitetun, liiketoiminnan ja muun aktiviteetin jatkumisen turvallisesti.
Pohdiskelin mahdollisia selityksiä tähän tutkimustulosten sivuuttamiseen. Covid-pandemian alussa oli tietopohja suppeampi. Yksittäisistä varoituksista huolimatta Covid 19:n vakavuus yllätti, eikä ohjeistuksia osattu perustaa tutkittuun tietoon. Myös varautuminen mm. maskien osalta osoittautui luultua heikommaksi. Vähättelemällä ilmavälitteisyyttä voidaan alun kompurointikin kuitata vähämerkitykselliseksi. Olisiko tämä yksi syy pisarateoriaan jumittumiseen?
Toinen ajatusmalli voisi olla paniikin estäminen. Ilmavälitteisyys tuntuu pelottavammalta ja mahdottomalta torjua. Pisaratartunnan esto käsien pesemisellä ja pintojen desinfioinnilla taas ovat näkyviä, ymmärrettäviä ja rauhoittavia toimenpiteitä. Tämäkään ajatusmalli ei pohjaa tutkittuun tietoon. Ilmavälitteisyys on ”näkymätöntä”, mutta siihen on helpot torjuntakeinot hyvän ilmanvaihdon ja kunnollisten maskien myötä. On hyvinkin mahdollista, että koneellisen ilmanvaihdon yleisyys Suomessa on yksi selitys kokonaisuudessaan matalimmille sairaus- ja kuolintapauksille maassamme.
Kolmas lähestymistapa on vastuuaspekti. Jos tartunta tapahtuu vain pisaravälitteisesti, on keskiössä yksilö ja hänen toimintansa. Pandemia jatkuu, koska yksittäiset ihmiset eivät riittävässä määrin ole noudattaneet päättäjien ohjeita rokotusten ottamisesta, käsien desinfioinnista ja kotona pysymisestä. Jos taas kyse on ilmavälitteisestä tartunnasta, onkin päättäjillä päävastuu järjestää kouluihin, päivä- ja hoivakoteihin ym. tiloihin kunnollinen ilmanvaihto ja tuoda myös rakentamisen säädöksiin ja muuhun ohjeistukseen turvallisuusnäkökulma käyttäjien välisen tartunnan kannalta. Ja päävastuu pandemian jatkumiselle tai päättämiselle olisikin yhteiskuntamme päättäjillä. Tämä tulkinta ei tietenkään mairittele poliittista päätöksentekoamme.
Suomi ei ole ainoa maa, jossa ilmavälitteisyyttä ei virallisesti riittävästi tunnisteta. On kuitenkin yhä useampia esimerkkejä maista, joissa asiaan on herätty. Esimerkkeinä Belgian määräykset sisäilman CO2-mittauksista, Saksan ohjeistukset ilmanvaihdosta, Irlannin tutkimuslaitosten ja ammattiliittojen vaatimukset ilmanvaihdon lisäämiselle jne. Myös eurooppalainen LVI-alan ammattilaisten kattojärjestö REHVA on eri maiden tutkijoiden yhteistyöllä juuri lanseerannut covid-riskiarviointityökalun. Tässä on ilmanvaihdon tehokkuus keskeisesti vaikuttava muuttuja.
Meillä lähtötilanne on parempi kuin monessa muussa maassa. Ilmahygienian parantaminen tuo kyllä lisäkustannuksia, mutta saavutettavat hyödyt ovat moninkertaisia. Suuri rokotuskattavuus, sisätilojen hyvä ilmahygienia ja järkevä, tutkimuksiin pohjaava ohjeistus tilojen käytöstä on oikea reitti ulos pandemiasta.
Ilkka Salo
Toimitusjohtaja
Talotekninen teollisuus ja kauppa ry, Talteka
