Uusittu rakennusten energiatehokkuusdirektiivi kiihdyttää lämmitys- ja ilmastointilaitosten tarkastuksia

Uusitun direktiivin mukaan on tarkasteltava myös järjestelmien ”valmiutta optimoida toimintakykynsä tyypillisissä tai keskimääräisissä toimintaolosuhteissa”. Järjestelmätyyppejä on laajennettu. Direktiivi koskee myös yhdistettyjä lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmiä sekä ilmastointitarkastusten osalta yhdistettyjä ilmastointi- ja ilmanvaihtojärjestelmiä. Direktiivi ei sen sijaan koske erillisiä ilmanvaihtojärjestelmiä, joka tuntuu oudolta, mutta on ymmärrettävissä, koska erilliset ilmanvaihtojärjestelmät ovat yleisiä vain Pohjoismaissa. Direktiivi velvoittaa kuitenkin komission selvittämään tämän vuoden aikana myös erillisiä ilmavaihtojärjestelmiä koskevien tarkastusten tarpeellisuuden ja hyödyllisyyden (EU-maista Ruotsi taitaa olla ainoa maa, jossa ilmavaihtolaitosten tarkastukset ovat olleet jo useita vuosia pakollisia).

Tarkastusten ulottaminen mitoitustilanteesta tyypillisiin tai keskimääräisiin toimintaolosuhteisiin on todella hyvä laajennus. Nämä osatehokäyttöjaksot ovat todella ne, joissa energiansäästöä voidaan vielä savuttaa ja samalla parantaa sisäilmastoa. Vaikka lämmitysverkoston tasapainotuksesta ja säädöstä on annettu viranomaistenkin taholta ohjeita jo ensimmäisestä energiakriisistä lähtien (1970-luvulla), patterilämmitys ei vieläkään näytä toimivan. Tästä esimerkki:

Tutustuin viime vuonna asuinhuoneistojen lämpötilakäyttäytymistä koskevaan tutkimukseen, jossa selvitettiin, miten asuinhuoneistojen lämpötilat muuttuvat ulkolämpötilan muuttuessa. Tulos oli lohduton: 14 asuinkerrostalon 417 huoneistossa noin kolmanneksessa lämpötila nousi ulkolämpötilan laskiessa, noin kolmanneksessa lämpötila laski ja vain kolmanneksessa pysyi likimäärin asetusarvossaan. Lämpötilapoikkeama tasapainotilasta oli pahimmillaan selvästi yli 2 astetta. Lämpötilan lasku 20 °C:sta alle 18 °C:een on jo merkittävä terveysriski ikääntyneille ihmisille. Ylilämmittäminen nostaa lämmitysenergian nettokulutusta noin 5 %/aste.

Saisiko uuteen direktiiviin nojautuen Suomessa vihdoin käyttöön laajamittaisesti tarkastusmenettelyn, jossa otettaisiin huomioon sekä sisäilmasto että energiankäyttö? Senaatti ja jotkut muut suuret rakennusten omistajat ovat olleet tässä viime vuosina jo merkittäviä suunnannäyttäjiä, mutta lähinnä rakennuksissa, joissa on rakennusautomaatiojärjestelmä ja kaukovalvonta. Asuinkerrostalothan eivät kuulu tähän kategoriaan. Niiden osuus rakennuskannastamme on kuitenkin todella merkittävä.

Tarkastukset sinänsä eivät johda energiatehokkuuden paranemiseen, mutta tarkastuksiin liitettävät parannusehdotukset voivat johtaa. Edistykselliset taloyhtiöt ovatkin vuosien varrella hoitaneet energiatalouttaan ja vuosikorjauksia hyvin aikataulutettuna. Korjausten hoitaminen näkyy jo asuntojen arvossa ja myyntihinnoissa.

Direktiivi antaa jäsenvaltiolle mahdollisuuden korvata pakolliset tarkastukset vapaaehtoisella, neuvontaan yms. perustuvalla menetelmällä. Näin on Suomessa menetelty, mutta olisikohan aika siirtyä pakollisiin tarkastuksiin. Rakennus- ja kiinteistöalahan on tottunut tekemään vain viranomaissäännösten edellyttämiä toimenpiteitä. Pakolliset tarkastukset olisivat omiaan nopeuttamaan energiatehokkuuden paranemista ja hiilipäästöjen pienentämistä. Suomalainen tarkastusmenetelmä voitaisiin laatia Suomen tarpeiden mukaiseksi esim. asuinkerrostaloissa, ja ottaa huomioon maamme erityispiirteet mm. kaukolämmityksen rakennuskannan erityispiirteet ja mahdolliset muutokset lämmitysverkostojen lämpötiloissa. Pakolliseksi saattamiseen riittäisi yksinkertainen lainsäädäntö. Toimiala voisi laatia yksityiskohtaiset toteutusoppaat.