Fuusioita, fissioita ja järjestöjytky
Kulunutta kesää ei voi luonnehtia ainakaan hiljaiseksi, kun tarkastellaan, mitä uutisrintamalla tapahtui. Osa uutisista oli huonoja, osa hyviä. Onneksi painopiste oli jälkimmäisissä.
Yrityskauppoja tehtiin ennätykselliseen tahtiin. Niissä ilahduttavaa oli, että osaaminen jää Suomeen, osassa kauppoja myös omistus. Ulkomaiset toimijat eivät käyneet ryöstöretkillä, kuten joskus toisissa yhteyksissä on tapahtunut, vaan monen kaupan kohdalla ennemminkin varmistui kotimaisen tehtaan työllisyys ja tuloksentekomahdollisuudet.
Pienestä Suomesta on pitkä matka kauas, mutta jos uudella omistajalla on jo laajat lonkerot tärkeimmille potentiaalisille markkinoille, on kynnys vientiin matala. Myös uskottavuus isomman suojissa on vahvempi, suomalainen osaaminen riittääkin sellaisenaan.
Järjestömaailmassa jytky tapahtui talotekniikkateollisuuden piirissä. Kaksi merkittävää toimijaa – Talotekniikkateollisuus ry ja LVI-Teknisen Kaupan liitto ry – yhdistyivät uudeksi järjestöksi ja samaan hengenvetoon ne siirsivät edunvalvontansa Teknologiateollisuudesta Rakennusteollisuuteen. Uusi koti antanee paremmat eväät kohentaa asemia rakentamisen ketjussa.
Huono uutinen sen sijaan on, että Öljy- ja biopolttoaineala ry:n toiminta päättyy vuodenvaihteessa. Isot pelurit eivät päässeet yhteisymmärrykseen liikennepolttoainevelvoitteiden toteutusmalleista, ja yhdistys päätettiin lakkauttaa. Perinteiselle toimialalle ja pitkään tehdylle hyvälle työlle päätös on surullinen ja jättää ison aukon järjestömaailmaan.
Tuhkasta ja uhasta voi nousta uusiakin mahdollisuuksia. Ainakin talotekniikka-alaa sivuavien lämmityssektorin järjestöjen toimintaa voisi harkita jäsenneltävän uudella tavalla.
Kun samat valmistajat, asentajat ja asennusliikkeet toimivat samojen asiakkaiden palveluksessa, onko tarpeellista toteuttaa alan edunvalvontaa useassa eri yhdistyksessä vai olisiko tässä keskustelun paikka? Isommilla harteilla näkyy ja kuuluu kauemmas, on sitten kyse yrityksestä tai yhdistyksestä.
Heikki Heikkonen
päätoimittaja
