Vain luonnolliset kylmäaineet jäävät jäljelle?

Kuva: Kim Nyström

Viime kevään Popniitissä ennakoin jo tämänkertaista tekstiäni, kun lainaisin antiikin kreikkalaista filosofia Herakleitosta, joka totesi ”Mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos”. Mielenkiinnolla, ja jopa lievää kauhuakin tuntien, olen seurannut viimeisen vuoden aikana kylmäaineita koskevan F-kaasuasetuksen valmistelua EU:n eri toimijoiden kesken.

Asetusmuutoksesta on saatavilla kolmen eri toimijan, komission, neuvoston ja parlamentin, versiot. Seuraavaksi edessä onkin toimijoiden väliset neuvottelut kantojen sorvaamiseksi uudeksi asetukseksi. Saapa nähdä, millaista kauppaa asetuksen vaatimusten sisällöstä käydään ennen kuin uusi asetus on valmis julkaistavaksi. Eri versioille yhteistä on se, että F-kaasujen valmistuksen ja maahantuonnin kiintiöitä tullaan pienentämään radikaalisti, ja vähennysaikataulua sekä nopeutetaan että viedään huomattavasti pidemmälle kuin nykyisessä asetuksessa. Europarlamentin versiossa HFC-kylmäaineiden valmistukselle ja markkinoille saattamiselle tulisi vuodesta 2050 alkaen täyskielto.

Ei vaikuta kovinkaan järkevältä touhulta purkaa toimivia laitteistoja pois kesken niiden ellinkaaren.

Talotekniikka-alaa koskevia laite- ja sovelluskohtaisia kieltoja tullaan lisäämään. Nämä koskevat muun muassa jäähdytyslaitteita ja lämpöpumppuja. Uudet kiellot asettavat vaatimuksia kylmäaineen GWP-arvolle. Riippuen neuvottelujen kulusta voi tuloksena olla myös fluorattujen kylmäaineiden käyttökieltoja. Uusille kielloille on pääsääntöisesti ehdotettu kolmen–viiden vuoden siirtymäaikaa. Kaiken edellä mainitun lisäksi helmikuussa julkaistiin ehdotus REACH-asetuksen puitteissa niin sanotuille PFAS-aineille kieltoa muista ympäristönäkökohdista kuin ilmastonmuutoksesta lähtien. Kylmäaineissa ehdotus tarkoittaisi suurimman osan käytössä olevista fluoratuista kylmäaineista poistumista markkinoilta.

Eihän tässä mitään hätää olisi, mutta kielto astunee voimaan vuosien 2026–2027 aikana, siis kolmen-neljän vuoden päästä. Selvää vastausta ei ole esitetty, miten olemassa olevan laitekannan huoltaminen voidaan toteuttaa, jos niissä tarvittavat kylmäaineet poistuvat markkinoilta. Ei vaikuta kovinkaan järkevältä touhulta purkaa toimivia laitteistoja pois kesken niiden elinkaaren. Järkevämpää olisi pitää ne käyttökunnossa, varsinkin kun meneillään on lämpöpumppubuumi, johon tarvitaan jo kaikki tekevät kädet.

Kemianteollisuus ei tule keksimään riittävän nopeasti, jos koskaan, uutta ihmekylmäainetta, joka soveltuisi kaikki sovelluksiin. Uusia korvaavia aineita ja seoksia kyllä tullee markkinoille, mutta näiden saatavuus ja soveltuvuus olemassa oleviin laitteisiin ja laitoksiin on epävarmaa. Lisäksi suurin osa näistä aineista on vain väliaikaisia kylmäaineita. Uusien kylmäaineiden turvallisuusominaisuuksia tai ympäristövaikutuksia ei tunneta vielä riittävän hyvin, joten niiden laajempaan käyttöön tulisi suhtautua toistaiseksi varauksella.

Suuressa kuvassa F-kaasuasetuksen ja REACH:n PFAS-kiellon yhteisvaikutus tarkoittaa käytännössä sitä, että jäljelle jää vain luonnolliset kylmäaineet. Jo nykyinen F-kaasuasetus aiheutti alalle riittävästi työkuormaa, niin nämä kaksi uutta asetusta tarkoittaisivat ylityötä vuorotta. Toivottavasti edes laitteita ja komponentteja olisi riittävästi saatavilla, kun osaavista ihmistä on tarvetta. Tässä olisikin talotekniikan osaajille mainio tilaisuus opetella uutta ja vaikkapa vaihtaa alati muuttuvalle kylmäalalle.

Kirjoittaja Mika Kapanen on Suomen Kylmäliikkeiden Liitto ry:n hallituksen puheenjohtaja

Lue lisää

Katso kaikki