Uusittu energiatehokkuusdirektiivi kiihdyttää rakennusten korjausbisnestä

Korjaustarpeita on monia. Direktiivi edellyttää myös, että korjausratkaisut ovat kustannustehokaita. Kustannustehokkuus on laaja käsite. Sitä arvioitaessa pitää ottaa huomioon kaikki rakennuksen elinkaaren aikaiset hyödyt ja kustannukset. Tällöin erityisesti sisäilmaston ja sen vaikutusten merkitys kasvaa. Direktiivi toteaakin, että korjausstrategiassa ”otetaan huomioon näyttöön perustuva arvio odotetuista energiansäästöistä ja esimerkiksi terveyteen, turvallisuuteen ja ilmanlaatuun liittyvistä laajemmista hyödyistä”.

Korjaamisessa etusijalle pitääkin asettaa ne toimenpiteet, joissa samanaikaisesti parannetaan energiatehokkuutta, vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä ja parannetaan sisäolosuhteita.

Suomi on vielä täynnä rakennuksia, joissa ei ole toteutettu kaikkia jo hyvinkin tunnettuja energiansäästötoimenpiteitä. Ilmanvaihto on usein säätämätön ja ilman lämmöntalteenottoa, epäpuhtaudet leviävät rakenteista sisäilmaan, kun rakennus on liiaksi alipaineinen, ilmanvaihtoa ei säädetä tarpeen mukaan jne.

Asuinkerrostaloissa huonelämpötilat kulkevat omia ratojaan, kun lämmityksen säätö ei näytä vieläkään olevan kunnossa. Termostaatit säätävät oman päänsä mukaan asukkaiden tarpeista välittämättä. Energiaa hukataan huonelämpötilan ollessa liian korkea ja samalla lisätään terveyshaittoja. Terveyshaittoja aiheuttavat myös liian alhaiset huonelämpötilat.

Oma alueensa on lämmitysenergian tuotanto, jossa seuraavan vuosikymmenen aikana Suomessakin pyritään hiilidioksidivapaaseen lämmitykseen eli irti polttamisesta.

Direktiivi asettaa tiukkoja vaatimuksia jäsenvaltioille. Jäsenvaltioiden on jo vuonna 2020 esitettävä rakennuskannan tilanne ja tilastolliseen otantaan perustuva korjausten osuus. Suomen rakennuskantaa on mallinnettu jo kohta puoli vuosisataa, joten tilanteen pitäisi olla helpompi kuin monessa muussa jäsenmaassa. Ensimmäinen malli taisi olla Tampereen TKK:n rakentamistalouden laboratorion tutkija Heljon malli, työtä jatkettiin mm. VTT:llä. Mutta mallit eivät taida olla ajan tasalla mm. teknisten järjestelmien määrittelyyn ja uusimisen seurantaan liittyvien vaikeuksien vuoksi.

Jäsenvaltioiden on myös tunnistettava kustannustehokkaat korjaustavat rakennustyypeittäin. Tässä olisi talotekniikka-alan kiireen vilkkaa aktivoiduttava ja kehitettävä sopivia korjauspaketteja myös viranomaistoiminnan tueksi. Rakennuskannan malli olisi tässä suuri apu myös markkinoiden arvioimiseksi. Yrityksillä on varmasti yksityiskohtaista tietoa yksittäisten tuotteiden osalta. Olisiko voimien yhdistäminen kaikkien etu? Työtähän voisi jakaa vaikka rakennustyypeittäin.

Direktiivi edellyttää myös, että jäsenvaltiot kehittävät politiikkansa perusteellisten korjausten (deep renovation) edistämiseksi. Yhtenä keinona direktiivi tuo esiin eräänlaisen peruskorjauspassin, jonka avulla rakennuksen omistaja voisi osoittaa rakennuksensa tilanteen korjausten osalta. Luotettavan korjaustiedon puuttuminen on suuri ongelma mm. asuntokaupassa. Ostajalla ei ole mahdollisuutta verrata objektiivisesti asuntoa ostaessaan tulevia korjauksia, joiden pitäisi vaikuttaa kauppahintaan. Hyvä ylläpito ei näy kauppahinnassa, jos ei ole menetelmää korjausvelan huomioon ottamiseksi kauppahinnassa. Rakennusten tähtiluokituksella pyrittiin tällaiseen objektiiviseen arvioon 2000-luvun alussa, mutta työläytensä vuoksi luokitus ei levinnyt käyttöön. Olisiko aika herätellä menetelmä henkiin ja muuttaa näkökulmaa enemmän direktiivin tavoitteita tukevaksi?

Direktiivi vaatii, että pitkän aikavälin kansallisessa korjausstrategiassa on oltava mukana myös rakennus- ja energiatehokkuusalan osaaminen ja koulutus. Voisiko tätä vaatimusta hyödyntää FINVACin jäsenjärjestöjen koulutustoiminnan kehittämisessä?

Lisätietoa uusitusta direktiivistä ja sen toimeenpanosta on tarjolla FINVACin järjestämässä Rakennusten energiaseminaarissa 8.10.2019 Finlandia-talossa. Silloin on jo selvillä mm., mikä tulee olemaan Rakennusten älyratkaisuvalmiusindikaattorin tilanne. Seminaarissa saadaan ehkä ennakkotietoja siitä, miten Suomessa on edetty uusitun direktiivin toimeenpanossa (määräaika umpeutuu maaliskuussa 2020).

Teksti: Olli Seppänen

Teksti julkaistu alun perin täällä

Jätä kommentti

*

*