Toimiva ilmanvaihto on tärkeä osa koronaviruksen leviämisen estämisessä

 

Vielä keväällä koronaviruksen kerrottiin tarttuvan ensisijaisesti pisara- ja kosketustartuntoina. Jo kesällä WHO totesi myös ilmavälitteiset tartunnat mahdollisiksi. Tähän vaikutti merkittävästi professori Lidia Morawskan johtaman 36 tutkijan työryhmän artikkeli It is Time to Address Airborne Transmission of COVID-19, jonka luki ja hyväksyi 239 tukijaa 32 maasta.

Kirjoittajaryhmässä oli mukana myös emeritusprofessori Olli Seppänen, joka on aktiivisesti kirjoittanut aiheesta FINVACin nettisivuilla. Uutta tutkimustietoa tulee koko ajan kiihtyvällä tahdilla ja monet näistä tukevat ilmavälitteisen tartunnan todennäköisyyttä.

WHO on sivullaan listannut mahdollisia keinoja ilmanvaihdon tehostamiseksi. Eurooppalaisten LVI-järjestöjen liitto REHVA julkaisi yhteenvedon julkisille rakennuksille koronaviruksen leviämisen torjunnasta talotekniikan keinoin jo maaliskuussa ja on myöhemmin täydentänyt sitä. Jo ohjeen ensimmäisessä versiossa otettiin huomioon mahdollinen ilmavälitteinen tartunta.

Näitä ohjeita sovellettaessa on pidettävä mielessä, että ohjeet on tehty hyvin laajaan tarpeeseen ja käytännöt maailmanlaajuisesti vaihtelevat paljon. Suomessa ilmanvaihdon taso on keskimäärin varsin hyvällä tasolla, ja kierrätysilman käyttö melko vähäistä.

Lämpimän ilmaston maissa kierrätysilman käyttö jäähdytystarkoitukseen on hyvin yleistä. Kierrätysilman käyttöä pidetään riskinä sille, että ilmanvaihtojärjestelmä levittäisi virusta huoneesta toiseen.

Suomeen verrattuna Euroopassa rakennuksissa on enemmän käytössä painovoimaiseen ilmanvaihtoon perustuvia järjestelmiä, eikä ole ihan tavatonta esimerkiksi Saksassa, että ilmanvaihtuvuus riippuu kokonaan ikkunatuuletuksesta. Näissä tapauksissa ikkunatuuletuksen lisääminen on erityisen tärkeää.

Itseisarvo ei kuitenkaan pitäisi olla ilmanvaihdon tehostaminen kaikissa tapauksissa, vaan tulisi arvioida, onko ilmanvaihto riittävällä tasolla ja vielä nykyisen käyttöasteen suhteen. Tämän vuoksi päätöksiä tehtäessä tulisi käyttää tapauskohtaista harkintaa talotekniikan asiantuntijoiden kanssa, sillä kohteet ja niiden tekniikka ovat hyvinkin erilaisia. Suunniteltaessa muutoksia ilmanvaihdon säätöihin tulee samalla miettiä, miten varmistetaan säätöjen hallittu palauttaminen tilanteen normalisoiduttua.

Myös ilmanjako vaikuttaa viruksen leviämiseen. Ei ole yhdentekevää, miten ilmavirta jaetaan huoneeseen tai miten ilma tilassa virtaa. Virukselle altistumista vähentäisi ilmavirtaus, joka suuntautuu tartunnan kantavaa henkilöä kohden ja edelleen poistoilman mukana pois tilasta.

Haasteena on, että yleensä tilanteet tiloissa muuttuvat ja siksi yleispätevää ratkaisua ei ole. Ilmanjaon suunnittelu on ollut tärkeää aiemminkin, mutta koronaviruspandemian myötä sitäkin varmasti tullaan miettimään myös infektioriskin pienentämisen kannalta erityisesti erityistiloissa tai tiettyjen käyttäjäryhmien suojelemiseksi

Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että ilmanvaihdon kannalta virukset liikkuvat sisäilmassa kuin muutkin epäpuhtaudet ja niiden pitoisuus laimenee hyvällä ilmanvaihdolla. Tarkkaa tietoa COVID-19-viruksen elinkyvystä ilmassa ei ole.

Ilmanvaihdon merkitys korostuukin tiloissa tai tilanteissa, jolloin ihmisiä on paljon samanaikaisesti paikalla. Monet rakennukset ovat edelleen vajaakäytöllä, kun etätyösuosituksia on monessa organisaatiossa jatkettu.

Kouluissa ja päiväkodeissa on pyritty saamaan väljyyttä tiloihin, mutta ymmärrettävästi se ei kaikkialla ole mahdollista. Näissä kohteissa hyvin toimiva ilmanvaihto onkin erityisen tärkeää.

Suomessa ilmanvaihdon säädökset ovat jo pitkään edellyttäneet ilmanvaihdon hyvää tasoa. Toki tässä on vaihtelua ja erityisesti vanhemmissa kohteissa ilman vaihtuvuus voi olla heikompaa. Sitä voi tarvittaessa tehostaa ikkunatuuletuksella, jota tarvitaan erityisesti painovoimaisen ilmanvaihdon järjestelmissä useimpina vuodenaikoina.

Hiilidioksidipitoisuus on yleisesti ottaen hyvä indikaattori ilmanvaihdon riittävyydestä ja toimivuudesta. Säädöksissä uuden rakennuksen sisäilman CO2-pitoisuuden tavoitearvo on 1 200 ppm. Suomessa yleisesti käytetyn Sisäilmastoluokituksen S2-luokassa arvo on 950 ppm ja S1-luokassa 750 ppm.

Nykyisessä tilanteessa olisikin erityisen tärkeää varmistaa, että ilmanvaihto toimii oikealla tavalla ja on asianmukaisesti huollettu. Ei auta, että koneeseen laitetaan lisää kierroksia, jos järjestelmän muissa osissa on puutteita.

Teksti: Mervi Ahola, Toiminnanjohtaja, Sisäilmayhdistys ry Kuva: Mari Waegelein

Teksti on muokattu alun perin Sisäilmauutisissa julkaistusta kirjoituksesta. 

Jätä kommentti

*

*