Sisäilmastoasiat ovat nyt ”in”
Talotekniikan edeltäjä LVI-aikakauslehti 8/1986 esitteli tuoreeltaan monivuotisen sisäilmastoprojektin tuloksia. Kyseinen lehti oli päätoimittaja Esko Kukkosen jäähyväisnumero. Viimeisessä pääkirjoituksessaan hän kirjoitti suomalaisen tekniikan tason olevan korkea.
”Mutta silti on varaa parantaa. Huonoja ratkaisuja, ennen kaikkea laitteiden taitamatonta ja välinpitämätöntä käsittelyä turhan usein.”
Hanna Rissasen otsikoi lehden avausjutun Ei ollutkaan hössähtäneiden hommaa – sisäilmastoasiat ovat nyt ”in”.
”Suomessa sisäilman merkitystä ihmisen terveydelle ei ole vielä selvitetty niin yksityiskohtaisesti, että pystyttäisiin sanomaan sen kansantaloudellinen merkitys, mutta aivan vähäinen se ei liene”, Rissanne kirjoitti.
Monet haitalliset aineet sisäilmassa muodostuivat ongelmaksi vasta, kun rakennuksista alettiin tehdä tiiviitä.
”Rakennusmateriaalien valvonta pitäisi saada aikaan lainsäädännöllä. Nythän ei ole minkäänlaista valvontaa”, sanoi sisäilmaston tutkimuksen pioneeri, professori Olli P. Heinonen Kansanterveyslaitokselta.
Heinonen toivoi, että kuluttajat oppisivat vaatimaan ja valvomaan sitä, että ilmastointi asuntoa luovutettaessa on sitä, mitä sen on luvattu olevan.
”Tähän asti rakennuttajille on kelvannut kaikki ilmastoinnin nimellä kulkenut työ”, Heinonen kommentoi.
1980-luvulla oli vielä aivan arkipäivää poltella tupakkia sisätiloissa. Tupakan aiheuttamat sisäilmasto-ongelmat olivatkin Heinosen mukaan toivottomia ratkaistavia teknisesti. Kustannukset nousisivat kohtuuttomiksi ja ilmanvaihtuvuuden pitäisi olla todella suuri.
”Ainoa, millä tupakoinnin aiheuttamat ongelmat voidaan ratkaista, on asennekasvatus, mikä sekään ei tunnetusti ole aivan yksinkertainen asia”, Rissanen kirjoitti.
