Rakentamista Helsingissä vuonna 1989

Vuonna 1989 LVI-lehdessä kirjoitettiin sitä, että Helsingin kaupunki aikoi jatkaa kiinteistöjensä perusparannustöitä suunnitelmien mukaan, vaikka paineet uudisrakentamisen suunnalla olivat kovat.

”Helsingin kaupungin kannattaa säilyttää rakennuskantansa arvo”, sanoi kaupungininsinööri Reijo Korhonen.

Vuonna 1989 oltiin sitä mieltä, että Helsingin kaupunki joutuu budjetin laadinnan aikaan etsimään järkevää tasapainoa perusparannuksen ja uudisrakentamisen välillä. Tuolloin ajateltiin, että tulevina vuosina tuon tasapainon löytäminen saattaa olla tavanomaista hankalampi työ. Paineet asuntojen uudisrakentamisessa olivat kovat. Korhonen laski, että Helsingin kaupungin alueelle rakennettiin vuosittain noin 4000 uutta asuntoa.

”Tällä vauhdilla pystytään asuntoja rakentamaan ensi vuosikymmenen puoleen väliin saakka”, arvioi Korhonen.

Ilaskiven työryhmän esitykset eivät olleet vielä mukana näissä tuotantoluvuissa. Kyse oli siis asuntotuotannosta, jonka linjat oli vedetty aikaisemmin. 4000 uutta asuntoa vuodessa eivät vielä lisänneet Helsingin väkilukua, lehti kirjoitti. Uudistuotannolla pystyttiin ainoastaan parantamaan nykyisten helsinkiläisten asumisväljyyttä. Tuolloin ajateltiin, että läheskään kaikkia asunto-ongelmia ei tälläkään rakentamisvauhdilla pystytä ratkaisemaan.

Tätä taustaa vasten tarkasteltuna voisi luulla, että Helsingin kaupunki tuntisi houkutusta jättää kiinteistöjensä peruskorjausta vähemmälle huomiolle, lehdessä kirjoitettiin. Korhonen kiisti tällaiset epäilyt.

”Kaupunki aikoo pitää huolta siitä, että sen omistamien kiinteistöjen arvo säilyy. Peruskorjaus ei jää hoitamatta”, Korhonen sanoi.

Korhoselta kysyttiin myös sitä, mistä rahat peruskorjaukseen otetaan. Hänen mielestään kyse oli tasapainon löytämisestä.

”Joskus uudistuotanto väistyy peruskorjauksen tieltä. Esimerkiksi esikaupunkien palvelutason parantamista voidaan lykätä siirtämällä palvelurakentamista tuleville vuosille.”