Painetta korjaamiseen

Kun kirjoitan tätä, uusittavan Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (EPBD) trilogineuvottelut ovat juuri käynnistymässä. Etenkin Parlamentin linjauksia on laajasti pidetty liian kunnianhimoisina niin tavoitteiden kun aikataulunkin suhteen. Toisaalta ilman rakennuskannan energiatehokkuuden parantamista emme saavuta ilmastotavoitteita, ja tähän tarvitaan tehokkaampia keinoja ja rahoitusta. Lopullinen direktiiviteksti valmistunee kesällä 2023. Voimaan se voisi näin tulla alkuvuodesta 2024.

Neuvotteluissa jyrkimmät kannat hioutunevat pois. Mutta on selvää, että energiatehokkuusvaatimukset koko rakennuskannassa tiukkenevat. Uusien rakennusten tulee olla erittäin energiatehokkaita, eli ZEB-tasoisia (zero emission building) viimeistään 2030 lähtien. Näkemyseroja on vielä muun muassa suhtautumisessa uusiutuvaan energiaan ja olemassa olevaan rakennuskantaan. Mielenkiintoa kohdistuu uusiutuvaan verkkosähköön ja kaukolämpöön sekä aurinkoenergiaan. Tärkeä asia on sisäympäristön merkityksen parempi huomioiminen. Energiatehokkuus kun ei ole pelkästään energian säästöä, vaan itse lopputuloksen, hyvän sisäympäristön, on myös oltava kaavassa mukana.

Jos nykyisetkin rakennukset tulee korjata ZEB-tasoon vuoteen 2050 mennessä, joudutaan tarkkaan miettimään, minkälaisin askelin tähän mennään. Tiukkoja välitavoitteita eri rakennustyypeille on keppien ja porkkanoiden kera asetettava jo lähivuosille, jotta suuri päämäärä edes jotenkin olisi mahdollinen. Ja onko se sitä sittenkään? Myös kansallisten erojen huomioiminen huolestuttaa. Esimerkiksi energiatehokkuudeltaan huonoin 15 prosenttia rakennuksista Suomessa ei vertaudu monen muun EU-maan huonoimpaan luokkaan.

Kansallinen lainsäädäntö on saatettava direktiivin mukaiseksi parissa vuodessa. Suomessa kiinteistö- ja rakentamisalan Kira-foorumi haluaisi tehostaa ja keskittää koko rakennettuun ympäristöön kohdistuvaa säädöstyötä. Hallitusohjelmakeskusteluihin se esittää yhtä maankäytöstä, asumisesta, liikenteestä, rakentamisesta sekä rakennetun ympäristön vihreästä siirtymästä vastaavaa ministeriä. On tärkeää, että poliittinen päätöksenteko on linjakasta, pitkäjänteistä ja sillä kannustetaan järkeviin ilmasto- ja energiatoimiin.

Teknologiaa jo on, ja sen edelleen kehittämiseen halutaan panostaa. Mutta mistä saamme riittävästi osaajia ja tekijöitä? Kira-foorumin yhtenä ehdotuksena on monialaisen osaamiskeskuksen perustaminen korjausrakentamisosaajien kouluttamiseksi. Vihreä siirtymä edellyttää uusia osaajia ja uusien teknologioiden käyttöönottoa. Alan koulutukseen sekä TKI-toimintaan on taattava riittävä rahoitus.

Osaamiskeskuksen rinnalle nostaisin ajatuksen valtakunnallisesta, yli hallituskauden ulottuvasta rakennusten käytön ja korjaamisen ohjelmasta. Nopeimmat energiatehokkuusparannukset liittyvät usein oikeaan ja tarpeenmukaiseen käyttöön, automaatioon sekä talotekniikan toimivuuden varmistamiseen ja ylläpitoon. Rakennukset ovat yhä tiiviimpi osa energiainfraa, ja tietoisuutta kulutusjouston ja kaksisuuntaisen energiansyötön hyödyistä ja mahdollisuuksista on nostettava. Ja aina kun muutenkin korjataan, on osattava samalla parantaa energiatehokkuutta. Aidosti vaikuttava ohjelma saattaisi olla vastaus osaan EPBD:n vaatimuksista.

Etenkin asuinrakennuksissa energiaremontin kertakustannus sekä tiedon ja osaajien löytäminen ovat usein esteinä toimenpiteille. Järkevien energiaremonttien toteutus on tehtävä taloudellisesti mahdolliseksi mahdollisimman laajasti, ja luotettavaa tietoa on oltava helposti tarjolla. Hyvä energiatehokkuus ja älykäs talotekniikka antavat kuluttajille tehokkaan puskurin energian hinnan heilahteluja vastaan.

Kirjoittaja Ilkka Salo on Talotekninen teollisuus ja kauppa ry:n toimitusjohtaja