Ilmastonmuutosta torjumaan

Kaavoitukselle on jo vuosia asetettu paineita vähentää asuinalueiden hiilidioksidipäästöjä ja etenkin niiden energiankulutusta, sillä rakennukset kuluttavat EU-alueella käytetystä energiasta noin 40 % ja aiheuttavat noin 36 % EU-alueella syntyvistä CO2-päästöistä. Haastavinta tavoitteen täyttämisestä tekee kuitenkin se, että harvalla on antaa konkreettisia kaavoitusvaiheen toimenpiteitä, joilla tavoitteisiin päästäisiin.

Rakennusten energiankulutukseen liittyvä keskustelu on usein keskustelua energiantuotantomuodoista: lämmitetäänkö sähköllä, kaukolämmöllä vai maalämmöllä ja miten jäähdytysenergia tuotetaan. Keskustelussa unohtuu helpoin tapa vähentää CO2-päästöjä: vähentämällä energiankulutusta. Oikein suunniteltu passiivitalo ei muutu hometaloksi, jos rakenteet ja talotekniikka on suunniteltu käytön mukaan ja jos käyttö on suunnitelmien mukaista. Rakennusten pitkä elinkaari mahdollistaisi suuremmat rakentamiskustannukset, sillä pienentynyt käytönajan energiankulutus maksaa itsensä takaisin.

Mutta miten yksittäisen rakennuksen energiankulutusta ohjataan kaavoituksella? Kaavamääräyksiin laitetut E-lukurajat vanhentuvat nopeasti, kun tällä vuosituhannellakin säädöksiä on muutettu jo useamman kerran. Kaava taas on tarkoitettu vuosikymmenien ajaksi, joten energiatehokkuusasetukset ja kaava eivät elä samaa elinkaarta.

Sekä yleis- että asemakaavalla voidaan tukea energiankulutuksen vähentämistä ilman kaavamääräyksiin laitettuja E-lukuvaatimuksia. Avainasemassa on kaavoitetun alueen rakennusten ja infrastruktuurin synergioiden hyödyntäminen.

Nykyisin aiheesta on jo kansallisiakin esimerkkejä, mutta silti kaavoitusvaiheessa pohditaan liian vähän alueen, korttelin tai rakennuksen sisäisiä energiavirtoja. Jäähdytyksestä syntyvää lauhdelämpöä ei kannata hukata taivaalle, vaan kierrättää se rakennuksen sisällä.

Samoin kaukolämpöverkoston ajatusta alueellisesta energiaverkosta olisi aika uudistaa siten, että yhtä verkkoa hyödynnettäisiin sekä lämmitykseen että jäähdytykseen. Näin säästyttäisiin turhilta verkkoinvestoinneilta, joita nyt tehdään rakennettaessa erilliset lämmitys- ja jäähdytysverkostot.

Synergiaetujen lisäksi kaavoituksessa pitäisi huomioida nykyistä laajemmin aurinkoenergian tuotantopotentiaali. Kaavalla ei tarvitse pakottaa aurinkoenergialaitteistojen asentamiseen, mutta kaavakartan ja -määräysten tulisi vähintäänkin mahdollistaa kattojen kallistus- ja suuntauskulmien muotoilu aurinkoenergian tuotantoa tukevaksi. Osa kaupungeista on alkanut jo huomioida uusiutuvat energianlähteet osana kaavoitusta. Esimerkiksi Espoon Niittykallion asemakaavamääräyksissä on omat kohtansa aurinkoenergialle ja maalämmölle. Espoon Tynnyripuiston asemakaavassa sallitaan jopa maalämpökaivojen toteuttaminen julkisille puistoalueille. Vastaavia kaavamääräyksiä on myös muiden kaupunkien asemakaavoissa.

Kirjoittaja: Niina Laasonen, Swecon energia- ja ympäristöpalveluiden asiantuntija

Jätä kommentti

*

*