Korkeasuhdanne este LVI-alan kehittämiselle?

Pitkään jatkuneen matalasuhdanteen jälkeen, ei olisi voinut kuvitellakaan, että korkeasuhdanne on muodostunut esteeksi LVI- yritysten kehittämiselle. Tämä johtuu ennen kaikkea LVI-alalla vallitsevasta työvoimapulasta.

Työvoimapula ei enää koske pelkästään kasvukeskuksia, vaan se alkaa olla ongelma koko maassa. Asiaa ei helpota yhtään ammatillisen koulutuksen uudistaminen ja opetusvastuun sysääminen entistä enemmän yrityksille.

Ennestäänkin kiireisillä työmailla kokeneiden ammattiasentajien aika menee perusasioiden opettamiseen työssäoppijoille. Kiireiset työmaat eivät enää aina edes mahdollista työssäoppimispaikan tarjoamista.

Ehkä pitäisi ottaa askel taaksepäin, että päästään taas eteenpäin. Eli siirtyä takaisin kaksivuotiseen ammattikouluun, jossa opetetaan perusasiat, ennen kuin oppilaat päästetään työmaille.

Näitä perusasioita ovat eri asennustekniikoiden opettaminen, osien nimet, piirrosmerkit ja ennen kaikkea työelämän säännöt. Kun nämä perusasiat olisivat hallussa, niin sen jälkeen opiskelija voitaisiin päästää työssäoppimaan työmaille ja sitä kautta polku työelämään olisi valmis.

Nykytekniikkaa täytyy tulevaisuudessa hyödyntää alalla huomattavasti nykyistä enemmän. Jos kuvitellaan, että 16­–18 vuotiaat nuoret itseoppivat digitaalisesti nämä perustaidot ja sitten lähtevät työmaille viimeistelemään ammattitaitonsa, niin ollaan metsässä pahemman kerran. Tuossa iässä tarvitaan nimenomaan henkilökotaista ohjausta ja tukea, ei ”heitteillejättöä”.

Yleisestikin olisi hyvä miettiä mille aloille koulutuksessa panostetaan. Varmaankaan meillä ei ole pidemmän päälle varaa kouluttaa väkeä oleskeluyhteiskuntaan, vaan pitäisi panostaa sellaisiin aloihin, joiden työllisyysnäkymät ovat hyvät. Talotekniikka ja rakentaminen ovat juuri tällaisia aloja, joihin yhteiskunnan kannattaa panostaa.

Rakentamisessa työn tuottavuutta ei juurikaan ole saatu nostettua. Onko tähän suurimpana syynä luutuneet asenteet, jossa työaika on seitsemästä neljään, niin kuin on aina ollut? Kun muu yhteiskunta on siirtynyt 24/7 rytmiin, niin rakennuksilla töitä tehdään vanhan kaavan mukaan.

Voitaisiinko myös rakentamisessa pikku hiljaa alkaa sisäistämään ajatusta, että me ollaan asiakkaita varten eikä päinvastoin. Joustava työaika asiakkaiden tarpeita mukaillen olisi myös työntekijälle joustavaa ja lisäisi työn mielekkyyttä.

Palkkausperuste on mielletty meillä vähän väärin. Emmehän osta aikaa vaan työpanosta. Digitekniikkaa voitaisiin hyödyntää nykyistä huomattavasti enemmän. Siihen olisi ainakin hyvä mahdollisuus alalla, jossa urakointiliikkeet laskevat urakkamassoja vielä suhdetikulla. Niin tosiaankin, kohta eletään 2020- lukua…

Näillä mietteillä Timppa putkiverstaalta…

Timo Nummela

toimitusjohtaja

Vesinummela Oy