Ilmanpuhdistimista

Koronapandemian myötä ihmisten huoli omasta hengitysilman laadusta on syystä kasvanut, erityisesti nyt kun yhä laajemmin on hyväksytty käsitys ilman mukana kulkeutuvien koronaviruspartikkeleiden merkityksestä Covid-19-taudin tartunnassa.

Huoneilman viruspitoisten hiukkasten ja pisaroiden pitoisuutta voidaan alentaa ilmanvaihtoa lisäämällä. Pitoisuuden laskiessa myös tartuntariski pienenee. Pitoisuutta voidaan alentaa myös ilmaa puhdistamalla, mutta ilmanpuhdistimen tulee olla tehokas ja turvallinen. Mutta kuinka tuotteen ostaja, kuluttaja, voi varmistaa ilmanpuhdistimen toiminnan ja turvallisuuden – ei mitenkään! Tässä ollaan täysin tuotteen markkinoille saattajan ilmoitusten varassa. Kun tuote- ja testausstandardeja ei ole, niin tilanne on villi. Kun kysymyksessä on tuote, jonka todellisia toimintaominaisuuksia kuluttajilla ei ole mitään mahdollisuutta arvioida, niin olisi todella tarpeen, että yhteiskunta ottaisi tässä askeleen kohden tuotteiden ominaisuuksien kontrollointia ja ilmoittamista. Mallina voisi pitää vaikka jääkaappien tai muiden kodinkoneiden merkintöjä.

Ollakseen tehokas ilmanpuhdistimen tulee olla riittävän tehokas puhdistettavan huoneen tilavuuteen nähden, eli sen läpi kulkevan ilmavirran tulee olla vähintään 1-2 kertaa huonetilavuus ja ilmanvaihtuvuus tunnissa. Tehokkuus riippuu kuitenkin ns. puhtaan ilman tuotosta, joka on ilmavirtauksen ja erotusasteen tulos. HEPA ja vastaavilla suodattimilla erotusaste on kuitenkin lähes 100 %, jolloin ilmamäärä ratkaisee.

Suodattimen puhdistuksen lisävaikutus sisäilman laatuun riippuu oleellisesti huoneen ilmanvaihdosta. Jos ilmanvaihto on pieni kuten asunnoissa (0,5-1 1/h) tai suuri kuten luokkahuoneissa 4-5 1/h, niin puhdistimen vaikutus on kokonaan erilainen. Puhdistin, jonka tuottama puhdas ilmavirta vastaa 1-2 huonetilavuutta tunnissa, on tehokas asuinhuoneessa, mutta lähes merkityksetön luokkahuoneessa.

Puhdistimen tuottama melu ei saa olla häiritsevä. Korkea melutaso voi estää puhdistimen käytön. Tuotetietoja kaunistellaan esim. esittämällä melutaso pienimällä ilmavirtauksella ja teho suurimmalla ilmavirtauksella. Ilmanpuhdistin voi, paradoksaalista kyllä, myös huonontaa ilman laatua. Suodattimiin kerääntyvä ”lika” voi aiheuttaa päästöjä huoneilmaan. Moitteeton toiminta edellyttää vaihdettavien suodattimien ja muiden osien vaihtoa, mikä edellyttää myös suodattimien ja muiden osien saatavuutta. Sähköisten puhdistimien osalta on aina riski otsonin kehittymisestä. Mittaustulosten tulee olla saatavilla otsonituotosta. Kemiallisesti reagoivien, myös kemikaaleja hapettavien puhdistimien osalta on varmistettava, etteivät reaktiotuotteet ole alkuperäisä haitallisempia. Testimenetelmiä tarvitaan. Testimenetelmien tulee vastata myös mahdollisimman pitkälle käytännön tilanteita mm. puhdistimen sijoittelussa testiolosuhteissa. Kokonaan oman käsittelynsä vaatisivat huoneilman ”ionisaattorit” ja muut huoneilmaa suoraan ”desinfioivat” laiteet.

Koronaviruksen torjuntakeinona on tullut yhä enemmän esiin ultraviolettisäteilyn käyttö virusten tuhoamiseen. UV-säteily, jonka aallonpituus on 254 nm näyttä olevan tehokkain. Säteilyn intensiteetin ja virusten altistusajan säteilylle tulee olla riittäviä. Periaatteessa UV-säteilytys voidaan tehdä huoneessa, ilmakanavassa tai siirrettävällä laitteella. UV- säteilytys voidaan toteuttaa suoraan huoneessa, mutta säteilylle jää kuitenkin katvealueita. Säteily tavoittaa vain ne viruspartikkelit, jotka liikkuvat ilman mukana säteilytetylle alueelle. Ilmavirtaukset siis vaikuttavat huoneen UV-säteilytyksen tehokkuuteen. On muistettava, että UV-säteily on vaarallista silmille.

Yritysten kiinnostus ilman puhdistimien kehittämiseen ja myyntiin kasvaa virusten aiheuttamien tartuntojen ja muiden sisäilmaongelmien yleisyyden vuoksi. Tämä on tietysti hyvä asia, mutta samalla pitäisi kuitenkin huolehtia siitä, että markkinoilla olevat laitteet ovat turvallisia ja todella parantavat sisäilman laatua. Kriteeristö tarvitaan. Se pitäisi laatia monitieteellisenä yhteistyönä, jossa edettäisiin terveysnäkökohdista lähtien.

Teksti: Olli Seppänen

Blogi on julkaistu alun perin täällä.

Jätä kommentti

*

*