Ilman kosteudella monia vaikutuksia

 

Covid-19 taudin levitessä ja talven lähestyessä on keskusteluun tullut kaikki mahdolliset koronaviruksen torjuntakeinot. Huomio on kiinnittynyt myös sisäilman kosteuteen. Mikä on ilman kosteuden vaikutus taudin leviämiseen, viruksen elinvoimisuuteen ja muihin tekijöihin? Huoneilmassa kosteuden vaikutukset ovat todella monitahoiset.

Viruksen elinvoimaisuutta on selvitetty lämpötilasta ja kosteudesta riippuen. Yhteenvetona voidaan todeta, että alhainen lämpötila ja kosteus ovat eduksi viruksen elinvoimaisuudelle. Lämpötilan vaikutus on kuitenkin selvästi kosteuden vaikutusta suurempi. Johtopäätökset on esitetty myös REHVAn Covid-19 ohjeessa, jonka takana on laaja kansainvälinen konsensus. Ohjeen mukaan tavanomainen huoneilman kosteus ei ole merkittävä. Kosteuden tulisi olla yli 80 % ja lämpötilan yli 30 °C, jotta koronaviruksia vähentävät vaikutukset näkyisivät. Tällaiset olot ovat tietysti mahdottomat normaaleissa rakennuksissa. Koronaviruksen on todettu selviytyvän poikkeuksellisen hyvin kylmässä, virusta suojaavan, rasvahapoista muodostuvan kuoren vuoksi. Tätä on esitetty mm. yhdeksi syyksi Covid-19 taudin leviämiselle lihanleikkaamoiden kosteissa, viileissä oloissa.

Ilman kosteus vaikuttaa myös ilmassa kulkeutuvien mikrobien tartuttavuuteen. Huoneilman alhainen kosteus kuivattaa hengitysteitä ja niiden limakalvoja, tästä seuraa hengitysteiden luontaisen epäpuhtauksien torjunnan heikkeneminen. Hengitysteitä suojaavien ja puhdistavien värekarvojen toiminta heikkenee, jolloin hengitystiet ovat alttiimpia epäpuhtauksien aiheuttamille vauriolle, ja edelleen herkempiä virusten ja bakteerien hyökkäyksille. Hengitysteiden limakalvot ovat tavallista herkempiä tartunnoille, jos kosteus on hyvin alhainen (10–20 %). REHVAn Covid-oppaan mukaan lievä kostutus voi talvella olla suositeltavaa (tasolle 20–30 %). Talviaikaisen suhteellisen kosteuden myönteiset vaikutukset voivat näkyä vähäisilläkin kosteuden lisäyksillä. Korkeammasta kosteudesta ei tule lisähyötyjä, päinvastoin kosteuden tiivistymisestä aiheutuvat riskit kasvavat. USA:ssa käytetty suositus sisäilman kosteudelle (40-60 %) ei sovikaan meidän oloihimme. Sopivampi noudatettavaksi on CEN-standardin suositus, joka ohjeistaa välttämään kostutusta yli 35 %:n suhteellisen kosteuden.

Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että kuivakaan ilma ei ole terveyshaitta puhtaassa ilmassa muuten oireettomille ihmisille, mutta milloin ilma olisi täysin puhdasta? Kuiva ilma kiusaa ihmisiä, ei pelkästään hengitysteiden, mutta myös silmien kuivumisena. Tämä on ollut nähtävissä yhä laajenevasta kostuttavien silmätippojen myynnistä.

Koronaepidemian aikana on keskusteltu paljon pisara- ja aerosolitartuntojen merkityksestä sekä ilman kosteuden vaikutuksesta hiukkasiin. Virukset siirtyvä huoneilmaan pisaroina (hengityksestä, puheesta, laulamisesta, yskimisestä). Virukset eivät ole ilmassa paljaana, vaan hiukkasiin tarttuneina. Pisarakoko ja määrä vaihtelee henkilöstä ja puheesta riippuen. Suuret pisarat levittävät lähietäisyydellä virusta tehokkaasti, mutta myös ilman virtausten mukana kulkeutuvat hiukkaset levittävät virusta. Suurista pisaroista tulee nopeasti pieniä. Pisaroiden vesi haihtuu nopeasti lähes riippumatta sisäilman suhteellisesta kosteudesta ja jäljelle jäävä viruspitoinen kiintoaines leviää ilmavirtausten mukana. Nämä hiukkaset ovat suuruusluokaltaan 1-50 mikrometriä, siis selvästi suurempia kuin itse virus (0,14 mikrometriä). Korkealla kosteudella on vaikutusta vain suurten pisaroiden (yli 50 mikrometriä) erottumiseen. Korkeasta kosteudesta aiheutuva pisaran koon säilyminen edistää suurten pisaroiden putoamista.

Huoneilman korkea kosteus voi olla haitallista erityisesti talvella. Sisäilman kosteus voi tiivistyä kylmille pinnoille ja aiheuttaa ajan kuluessa mikrobikasvustoa ja homevaurioita, sekä sisäilma laadun heikkenemistä. Sisäilman kosteudesta aiheutuvat vakavat homevauriot ovat kuitenkin harvinaisia muihin kosteusvauroihin verrattuna. Veden tiivistymisen pinnoille, kuten myös ikkunaan, on todettu olevan yhteydessä sisäilmaongelmiin, kuten liian pieneen ilmanvaihtoon tai vääriin painesuhteisiin. Kriittinen sisäilman kosteus vaihtelee lajista, lämpötilasta, ajasta ja materiaalista riippuen, noin 70-80 % suhteellista kosteutta. Tässä asiassa Suomessa on runsaasti tietoa. Korkea kosteus asunnoissa lisää myös pölypunkkien määrää.

Vesihöyryn osapaine laskee voimakkaasti lämpötilan mukana, jolloin ilman sisältämän kosteuden määrä myös laskee. Vaikka kylmän ilman suhteellinen kosteus olisi 100 %, niin absoluuttinen kosteus (ilmakuutiossa olevan veden määrä) voi olla hyvin pieni. Kylmän ulkoilman lämmetessä huonelämpötilaan (ilmanvaihtoilma) ilman suhteellinen kosteus laskee, kovilla pakkasilla jopa alle 10 %:iin.

Sisäilman kostuttaminen voi vähentää tyypillisiä sairasrakennusoireita, mutta voi myös lisätä niitä. Vähäinenkin sisäilman kosteuden lisäys on pienentänyt toimistoympäristössä oireilua, mutta toisaalta on myös havaittu, että rakennuksissa, joiden ilmastoinnissa on myös kostutuslaitteisto, oireillaan enemmän kuin niissä, joissa ei ole kostutusta. REHVAn Covid-oppaan mukaan ilmankostuttimien käytön on havaittu lisäävän pitkä- ja lyhytaikaisia sairauslomia.

Kostutuslaitteisto on ilmastointijärjestelmän riskialttein komponentti. Huonosti huollettu kostutin voi olla mikrobien kasvualusta. Kostutuslaitteet ovatkin aiheuttaneet ilman laadun huononemista ja sairastumisia (mm. ilmankostutinkuume, Legionella-keuhkokuume). Kostutuslaitteistojen huonoon hoitoon liittyvä hygieniariski onkin ollut yksi syy siihen, ettei Suomessa käytetä ilmankostutusta niin paljon, kuin monessa Keski-Euroopan maassa.

Ilman kostuttaminen merkitsee yleensä myös energian käytön kasvua. Kosteuden lisäämiseksi tarvittava veden höyrystymislämpö on otettava jostain. Karkeasti arvioiden ilmanvaihdon lämmitysenergiankulutus kasvaa noin 50 %, jos sisäilman minimikosteutena pidetään 50 % suhteellista kosteutta.

Ilman kosteudella on myös muita vaikutuksia: se vaikuttaa huoneilman pölypitoisuuteen, materiaalien pölynmuodostuksen ja sähköisyyden kautta; kosteus vaikuttaa myös kehon lämpötasapainoon ja hikoiluun sekä lämpimyyden tunteeseen; joidenkin kokeiden mukaan kosteus vaikuttaa myös suorituksiin, aistittuun ilman laatuun, kuivuuden tunteeseen ja moneen muuhun tekijään.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ilman kosteuden vaikutukset ovat todella moninaiset. Kostealla ilmalla on monia myönteisiä vaikutuksia, mutta myös kielteisiä. Koronaviruksen torjumiseen ilman kostutusta ei kannata käyttää, muut keinot ovat huomattavasti tehokkaampia, kuten ilmanvaihto, etäisyydet, hengityssuojaimet, pitkäkestoisen kokoontumisten välttäminen jne. Jos kuitenkin päädytään kostuttamaan, niin kostutuslaiteiden tulee olla aina puhtaita ja kostuttamista yli 35 %:n pitää välttää sekä muistaa, että kostuttaminen lisää merkittävästi energiankulutusta.

 

Teksti: Olli Seppänen

Blogi on julkaistu alun perin täällä

Jätä kommentti

*

*