Ihminen automaatioanturina

Tupsahdin rakennus- ja talotekniikkatoimialalle reilu vuosi sitten. Olen edelleen täysin hämilläni siitä, kuinka kaukana ihminen on kiinteistöjen suunnittelussa, rakentamisessa ja ylläpidossa. Olen tehnyt sovelluksia yli 30 vuotta ja sen pohjalta minulle on itsestään selvää, että sovelluksia suunnitellaan loppukäyttäjille. Kerron nyt muutaman esimerkin, miten ihmisen tuominen suunnittelun keskiöön voi vaikuttaa rakennustoimialaan.

Ihminen on anturina maailman paras. Yksikään tekninen anturi ei kykene aistiemme tasolle eikä yksikään supertietokone aivojemme kapasiteettiin. Tästä huolimatta me hyödynnämme ihmisantureita aivan liian vähän.

Kaikkein alkeellisin ja yksinkertaisin tapa kerätä dataa ihmisestä on nappi tai katkaisija, jota ihminen painaa. Tästä esimerkkinä voi mainita tavallisen termostaatin, jossa on napit lämpötilan säätämiseen. Vaikka nappien painallus ei muuttaisi esiasennettua lämpötilaa, napin painaminen on viesti siitä, että tilassa oleva ilmanlaatu ei ole loppukäyttäjälle mieluinen.

Nappia hieman älykkäämpi tapa on appi eli yksikertainen mobiilisovellus, joka voi olla loppukäyttäjän omassa puhelimessa tai kiinteistön seinään liimatussa kosketusnäytöllisessä pientietokoneessa. Tästä esimerkkinä voi käyttää sisäilmaolosuhteita, joiden optimointiin on käytetty insinöörien työaikaa miljardeja työvuosia ilman todellista onnistumista.

Nappia älykkäämpi appi voi joko välittää tiedon siitä, miten ihminen kokee sisäilman laadun tai välittää informaation loppukäyttäjälle, jota loppukäyttäjä voi hyödyntää omassa toiminnassaan.

Otetaan esimerkki. Meillä on neuvotteluhuone, jonka ilmanvaihtokapasiteetti kykenee pitämään ilman raikkaana neljälle ihmiselle ilmanvaihtokanavan suuruuden sekä ilmanvaihtokoneen tehon avulla.

Huoneeseen sulkeutuu kokousta pitämään kuusi henkilöä. Tiedämme, että puolessa tunnissa ilman hiilidioksidipitoisuus nousee sille tasolle, että kokouksen osallistujat kokevat ilmanlaadun tunkkaiseksi. Kun ilmanlaatu heikentyy, ihminen voi raportoida tästä apilla tai napilla. Tekniikka voi muuttaa ilmanvaihtokoneen oletusasetusta vaihtamaan ilmaa huoneessa astetta rivakammin.

Ratkaisumalli vaatii, että ilmanvaihtokoneessa pitää olla kapasiteettia ja ilmanvaihtokanavassa kokoa reippaammalle ilmanvaihdolle huoneeseen – huonekohtaisesta säätömahdollisuudesta puhumattakaan.

Mitä jos sanoisin, että minulla on parempi ja rahaa säästävämpi ratkaisumalli edelliseen? Mitä jos yksinkertaisesti kertoisimme huoneeseen sulkeutuneille loppukäyttäjille, vaikka seinälle kiinnitetyllä näytöllä, että he kuormittavat huoneen ilmanvaihtokoneen kapasiteetin ja 30 minuutin kuluttua teiltä loppuu raitis ilma. Ajatus olisi samankaltainen kuin millä tavalla hissit ilmoittavat ylipainosta.

Näytöllä voisi myös ehdottaa huoneen oven avaamista 30 minuutin välein pariksi minuutiksi, koska ovi on ilmanvaihtokanavaa sata kertaa kookkaampi reikä seinässä ja vaihtaa ilman huoneesta hetkessä.

Talotekniikan optimointi on ihmisen ja tekniikan symbioosi. Modernit monityötilat mahdollistavat sen, että pystymme luomaan täydelliset sisäilmaolosuhteet vaativillekin loppukäyttäjille. Kun ihmisellä on täysi vapaus valita työpiste kiinteistössä, epämiellyttävät olosuhteet ovat täysin oma syytä. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että olosuhteet on tuotu loppukäyttäjälle nähtäväksi.

Uskon vahvasti, että seuraavan viiden vuoden aikana tulemme näkemään upeita innovaatioita, joissa ihmisen avulla ja ihmisestäkin kerättyä dataa hyödynnetään kiinteistöjen ohjauksessa ja ylläpidossa. Tiimini Tiedolla tekee parhaillaan tuotekehitystä loppukäyttäjien reaaliaikaista liike-, sijainti- ja biodataa hyödyntäen.

Teksti: Tomi Teikko, johtaja, Tieto Intelligent Building