”Energiansäästö on kulunut argumentti”
Lämmön ja ilmastoinnin säätölaitemarkkinoiden kulta-aika alkoi energiansäästövillityksen myötä, kirjoitti Vesa Kaartinen LVI-aikakauslehdessä 2/1987.
”Nyt energia on halpaa, mutta laitteet käyvät edelleen kaupaksi. Laitetoimittajat myyvät miellyttävyyttä ja käyttäjät haluavat ostaa”, Kaartinen totesi.
Vaikka suurin rakentamisbuumi oli takana päin, rakennusautomaatiolla pyyhki hyvin vuonna 1987. Kaartisen arvion mukaan alan kokonaismarkkinat vaihtelivat 150–200 miljoonan markan (nykyrahassa 46–61 miljoonan euron) välillä. Tuohon aikaan markkinoilla oli tarjolla kymmenen laitemerkkiä.
Rakennuttajat olivat alkaneet suhtautua suotuisasti rakennusautomaation lisäämiseen, kun olivat nähneet, mitä kaikkea sen avulla voi tehdä.
”Innokkaimpia säätötekniikan soveltajia ovat olleet suurten rakennuskompleksien, kuten toimistotalojen, sairaaloiden, koulujen ja liiketalojen rakennuttajat”, Kaartinen kirjoitti.
Tavallinen esimerkki oli huoneistokohtainen lämmön ja ilmastoinnin säätö, joka Kaartisen mukaan tulisi olemaan yhä suuremmassa arvossa, kun lisääntyvät atk-laitteet kasvattavat huoneiden lämpökuormia.
”Kaikki kiinteistössä tapahtuvat asiat yhdistetään mahdollisimman pitkälle samaan automaatiojärjestelmään. Lähestymme älykkäitä rakennuksia”, ennusti artikkelissa haastateltu markkinointipäällikkö Stig Johansson Landis & Gyriltä.
Laitteiden yhteensopimattomuus toi ongelmia rakennuttajille jo vuonna 1987. Rakennuksen omistaja joutui helposti valitsemansa tuotemerkin armoille. Alan tarjonnan terminologia oli sekavaa, samoista asioita puhuttiin monella eri nimellä.
Kuvassa: Rakennusautomaatiota vuonna 1987. LVI-aikakauslehdessä 2/1987 otsikolla ”Rakennusautomaatio – käyttövalmiutta vaiko utopiaa” erikoistutkija Veikko Kokkonen ja toimitusjohtaja Seppo Pyyskänen kirjoittivat rakennusautomaatiosuunnittelusta ja erikoisosaamisen tärkeydestä.
