Annoksen suuruus ratkaisee
Emeritusprofessori Olli Seppänen kirjoitti Talotekniikka-lehden lukijoille Rakennusten energiatehokkuusdirektiivistä.
Kokonaisannokseen vaikuttaa aika. Mitä pidempään ollaan samassa tilassa tartuntalähteen kanssa, sitä suurempi annos, ja sitä suurempi sairastumisriski. Lyhyet etäisyydet lisäävät riskiä, mutta suojaetäisyydetkään eivät poista altistumista huoneilmassa ilmavirtausten mukana kulkeville hiukkasille. Joukkosairastumisia onkin tapahtunut avokonttoreissa, kokoustiloissa ja vastaavissa tiloissa, joissa on työntekijöitä tiheässä. Tämä merkinnee suuria haasteita tulevaisuuden toimistojen suunnittelijoille. Pistäytyminen kaupassa, jossa usein on väljyyttä, sekä korkeuden että henkilötiheyden osalta, on sen sijaan pienempi riski, lyhyen altistumisajan ja ilmanvaihdon laimentaman pitoisuuden vuoksi.
Ulkoilmassa viruspitoisuus laimenee merkityksettömäksi lähialueen (1,5-2 m) ulkopuolella, eli tartuntavaara laskee oleellisesti. Tartuntavaara on myös olematon ulkoilureiteillä. Puuskuttavalta lenkkeilijältä saatava mahdollinen annos jää pieneksi, lyhyen altistusajan ja ulkoilman laimentaman alhaisen pitoisuuden vuoksi.
Virukset eivät poistu ilmasta lähteen (infektoituneen henkilön) mukana, vaan jäävät ilmaan joksikin aikaa. Viitteitä tästä on saatu mm. kirkoista ja liikennevälineistä. Hyvästä ilmavaihdosta on siis pidettävä huolta myös tilan tyhjennettyä.
Infektoituneen ihmisen lähialueellaan aiheuttamaan altistukseen vaikuttaa oleellisesti monet muut tekijät, mm. missä asennoissa henkilöt ovat toisiinsa nähden. Kasvokkain oltaessa altistus on suurin ja peräkkäin, esim. jonossa tai peräkkäin istuttaessa, pienin. Tätä tietoa voisi käyttää hyväksi esim. koululuokkien istumajärjestystä suunniteltaessa. Tässä mielessä vanha klassinen istumajärjestys olisi parempi kuin saman pöydän ympärillä istuminen. Tämä voitaisiin ottaa huomioon myös teattereiden istumapaikkojen varauksessa.
Altistavan ilman viruspitoisuuteen vaikuttaa myös oleellisesti ilmanvaihdon tehokkuus. Ilmanjaosta sekä altistavan ja altistuvan henkilön sijainnista riippuen, hengitysilman pitoisuus voi kasvaa jopa kymmenkertaiseksi tilan keskipitoisuuteen verrattuna. Huoneilmavirtausten merkitys tuli esiin selvästi kiinalaisessa ravitolassa, jossa split-ilmastointikoneen tuloilmasuihku levitti virusta. Tiloissa, joissa on pysyviä työ- tai asiakaspisteitä, ilmanjako voitaisiinkin ottaa entistä paremmin huomioon torjuntakeinona. Äärimmilleen viety ratkaisu on henkilökohtainen (työpistekohtainen) tuloilmasuihku, jolla saadaan kohteena olevalle henkilölle puhdasta, virusvapaata, ilmaa. Tätä ideaa on kehitelty henkilökohtaisen säädettävyyden vuoksi jo viimeiset 30 -40 vuotta, mutta käytännön rakentamisen rajoitukset ovat olleet esteenä sen laajemmalle käytölle. Henkilökohtainen tuloilma saattaisi nykytilanteessa olla turvallinen ratkaisu monessa työpisteessä, esim. myymälän kassalla.
Edellä esitetty perustuu faktojen osalta prof. Lidia Morawskan (QUT, Australia) käynnistämään maailmanlaajuisen, lähes 40 tutkijan väliseen kommunikointiin.
Teksti: Olli Seppänen
Blogi julkaistu alun perin täällä.
