Ovatko ihmiset rakennuksia – vai rakennukset ihmisiä varten?

Modernia tietotyötä tekevän organisaation kustannusjakauma on hieman yllättävä. Prosentti kokonaiskustannuksista aiheutuu energiankulutuksesta, yhdeksän prosenttia on tilakustannuksia ja 90 prosenttia menoista on työn tekemiseen suoraan tai välillisesti liittyviä kustannuksia.

Toki organisaatioiden välillä voi olla isojakin eroja henkilöstörakenteesta, tilatehokkuudesta, sijainnista ja muista tekijöistä riippuen, mutta pilkun paikat eri kustannuslajeissa eivät näistä muutu. Antaisiko tämä tieto lisäperusteita sille, että uudis- ja korjausrakennushankkeissa tilojen loppukäyttäjien tarpeet huomioitaisiin nykyistä paremmin?

Virallisten tilastojen mukaan Suomi Oy on energiakaupassa tällä hetkellä kahdeksan miljardia euroa vuodessa pakkasella: me tuomme tämän verran enemmän energiatuotteita kuin mitä viemme niitä ulos.

Koska rakennuksissa käytetään noin 40 prosenttia koko valtakunnan tason energiakakusta, ei todellakaan ole yhdentekevää, miten paljon rakennuksissa käytetään tulevaisuudessa energiaa. Tämän takia myös rakennusten energiamääräyksiä tiukennetaan mitä ilmeisimmin myös jatkossa – ja aivan syystä.

Mutta ovatko rakennukset olemassa ensisijaisesti sen takia, että ne kuluttaisivat energiaa vähemmän kuin kulloisetkin määräykset sallivat? Toivottavasti eivät. On tärkeää, että rakennukset suunnitellaan, toteutetaan ja ylläpidetään niin, niiden sisäolosuhteet vastaavat mahdollisimman hyvin tilojen loppukäyttäjien todellisia tarpeita.

Mistä sisäympäristön olosuhteista sitten tyypillisesti valitetaan, ja paljonko nämä epätyydyttäviksi koetut olosuhteet ylipäätään voivat vaikuttaa työn tuottavuuteen? Kiinteistöjen ylläpitäjille tehdyissä kyselyissä yli 90 prosentissa rakennuksia valitetaan liian korkeista lämpötiloista – ja samaan aikaan yli 90 prosentissa rakennuksia valitetaan liian alhaisista lämpötiloista.

Yksi keskeinen selitys näille hyvin yleisille lämpöolosuhdevalituksille on se, että yksilöiden välillä on uusimpien tutkimusten mukaan jopa viiden asteen eroja hyviksi koetuissa lämpötilatasoissa. Laajan metatutkimuksen mukaan työn suhteellinen tuottavuus laskee yli viisi prosenttia, jos tilojen loppukäyttäjän kokema lämpöaistimusindeksi on lukuarvoltaan +2 (skaalalla 0 on neutraali, +1 hieman lämmin, +2 lämmin ja +3 kuuma).

Jos esimerkiksi jäähdytys ei kesäaikana jostakin syystä toimi, tästä aiheutuu työntekijöiden viihtyvyyden laskun myötä suuruusluokaltaan viisinkertainen henkilöstömenojen ”lisäkustannus” energialaskuun suhteutettuna! Kun koko Suomen yhteenlasketut palkkatulot ovat suuruusluokaltaan 100 miljardia euroa vuodessa, on jokainen yhden prosentin työn tuottavuuden muutos – suuntaan tai toiseen – miljardin euron arvoinen.

Mitä jatkossa kannattaisi sitten tehdä nykyistä paremmin? Mielestäni rakennukset kannattaisi suunnitella, toteuttaa ja ylläpitää niin, että kaikki voittavat: tunnistetaan tilojen loppukäyttäjien todelliset tarpeet ja tehdään kokonaisuuden kannalta fiksuja energiatehokkuutta parantavia ratkaisuja.

Näin Suomi Oy sekä parantaa omaa energiakaupan tasettaan että toimii kestävän kehityksen perusperiaatteiden mukaisesti, kiinteistöjen omistajilla on käytössään laadukkaita ja hyvin tuottavia kohteita – ja tilojen käyttäjät ovat sisäympäristön olosuhteisiin tyytyväisiä ja omalle organisaatiolleen paremmin tuottavia.

Pekka Tuomaala, Johtava tutkija, VTT