Talotekniikka-ala tarvitsee ja arvostaa ammatillisia osaajia

Vuosituhannen vaihteen ajoista, jolloin suomalainen ammattikoulu oli tavoiteltu ja maailmalla ihailtu instituutio, on tultu pitkä matka alaspäin. Ehkä pysäyttävin hetki sattui, kun taannoin luin Helsingin Sanomista, että kansallista koulutustasoa haluttaisiin nostaa, mutta nuoret valitsevatkin ammattikoulun.

Ollaanko pisteessä, jossa ammatillinen koulutus koetaan jopa uhkaksi kansalliselle hyvinvoinnille? Jääköön itse kunkin mietittäväksi, mutta ainakaan talotekniikka-alalla ei selvittäisi ilman ammatillista koulutusta. Kokonaan toinen asia on se, toimiiko ammatillinen koulutus kuten sen on ajateltu toimivan, ja tuottaako se sellaista lisäarvoa, johon siinä olisi potentiaalia? Ammatillinen koulutus on osa julkisia palveluja, joita varten meillä on toimintamallit ja resurssit. Onko ne valjastettu parhaalla tavalla käyttöön?

Ongelman nimi ei ole koulutus

Suomessa on erittäin hyvin suunniteltu järjestelmä ammatillisia tutkintoja varten. Meillä on myös iso joukko sitoutuneita ja asiansa erinomaisesti osaavia opettajia. Sen sijaan murhe, joka kiistattomasti näkyy tilastoissa, on se, että jotkut koulutuksen järjestäjät eivät toimi niille tarkoitetulla tavalla. Koulutuksen suunnittelu ja paikallinen osaamistarpeiden ennakointi jää ehkä tekemättä. Opettajien osaamisesta tai motivoinnista ei aina huolehdita. Työpaikalla tapahtuvaa oppimista tai näyttöjä ei suunnitella eikä arvioida työelämän edustajien kanssa.

LVI-työelämäkumppanuus on saanut todella hyvän vastaanoton.

Todellinen ongelma ei olekaan ammatillinen koulutus. Ongelma on, että sen annetaan liian usein romuttua. Turhanpäiväisen kauhistelun sijaan tarvitaan ryhtiliikkeittä päättäjiltä. Ammatillisen koulutuksen järjestämiseen on luotava toimiva laadunvarmistus ja – valitettavasti – uskottava valvonta. Aivan keskeistä on, että tutkinnon suorittaneella on sellainen osaaminen, jota tutkinnossa edellytetään ja jonka avulla hän suoriutuu alan työtehtävistä. Tämän pitäisi olla selvää, jos hänelle annetaan tutkinto. Ilman tätä voidaan todella puhua ongelmasta.

Kumppanuudella eteenpäin

Koulutuksen laadunvarmennusta tukemaan olemme LVI-TU:ssa lanseeranneet LVI-työelämäkumppani -mallin.  Siinä mukana olevat oppilaitokset ovat sitoutuneet noudattamaan säännösten mukaisia laatunormeja koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Niiden avulla varmistutaan tutkinnon suorittajan osaamisesta. Tätä tukemaan organisoimme opettajille teknistä ja pedagogista koulutusta. Yhdessä oppilaitosten kanssa tehdään yhteisiä tulkintoja ja suosituksia toimintamalleiksi. Lyhyesti, näistä oppilaitoksista valmistuneiden nuorten osaamiseen voidaan jatkossa luottaa.

Useissa kaupungeissa myös ammattikorkeakoulu on lähtenyt mukaan yhteistyöhön.

LVI-työelämäkumppanuus on saanut todella hyvän vastaanoton. Yhteiseen laatutyöhön työelämän kanssa on sitoutunut tähän mennessä jo lähes 30 oppilaitosta. Näitä ”hyvis-oppilaitoksia” löytyy koko Suomen alueelta, ja kaikki merkittävät kasvukeskukset ovat kattavasti edustettuina. Vaikka malli on suunnattu toisen asteen tutkintoihin, useissa kaupungeissa myös ammattikorkeakoulu on lähtenyt mukaan yhteistyöhön yritysten osaamistarpeiden ennakoinnissa sekä myös suunnittelemaan opintopolkuja ammatillisen tutkinnon suorittaneiden siirtymiseksi insinöörikoulutukseen. Olemme myös tunnistaneet muutostarpeita säädöksissä, ja työ niiden muuttamiseksi on aloitettu.

Kuten tapana on sanoa, tästä on hyvä jatkaa. Meillä ei olekaan syytä ripotella tuhkia päällemme, vaan jatkaa ylpeänä valittua tietämme eteenpäin.

Kirjoittaja Juha-Ville Mäkinen on LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry:n erityisasiantuntija