Poissa silmistä, poissa mielestä

Sain alkuvuonna konsultointipyynnön Tampereella sijaitsevan taloyhtiön isännöitsijältä. Yhtiö oli hiljattain laajasti saneerattu, ja asukkaissa aiheutti ihmetystä läpi talven sulana pysytellyt piha-alue. Tämä keräsi kiitosta erityisesti ikääntyneemmiltä asukkailta. Kaikki eivät kuitenkaan nähneet asiaa aivan yhtä positiivisessa valossa, ja asiaa päädyttiin tutkimaan pintaa syvemmältä. 

Lopulta syy ilmiölle löytyi. Suunnittelijan määrittämistä tuotevalinnoista oli poikettu ja tilalle oli asennettu edullisempaa, mutta myös huomattavasti heikomman eristyskyvyn omaavaa putkea. Lämpöhäviö oli riittävä pitämään pihan sulana läpi talven. Jokainen sula neliö maksoi taloyhtiölle rahaa. Jäi laskematta, kuinka paljon.

Kolmannen osapuolen itsenäisellä päätöksellä oli tässä tapauksessa suhteellisen kova rekyyli. Muutaman sadan euron kustannussäästö hankintahinnassa on pieni suhteutettuna kustannukseen, joka taloyhtiölle lankeaa vaikkapa vain kymmenen vuoden tarkastelujaksolla. Puhumattakaan putken laskennallisen 50 vuoden käyttöiän aikana.

Energiatehokkuus puhututtaa syystä. Trendikkäitä aiheita ovat nyt erityisesti lämpöpumput ja aurinkosähköjärjestelmät. Kiinteistön ulkopuoliset lämmönsiirtoon käytettävät eristetyt putkijärjestelmät jäävät monesti vähemmälle huomiolle, vaikka vaikutus kokonaisuuteen on erittäin merkittävä. Pahimmillaan valtaosa lämmönjakohuoneessa tehdyistä arvokkaista panostuksista energiatehokkuuden parantamiseksi valuu hukkaan huonosti eristetyn putken vuotaessa kallista energiaa maaperään, ja menolämpötiloja joudutaan nostamaan erityisesti riittävän lämpimän käyttöveden varmistamiseksi. Monet muut toimenpiteet energiatehokkuuden parantamiseksi voidaan tehdä jälkikäteen, aluelämpöputkien vaikutus kokonaisuuteen on jotakuinkin pysyvä. Ne kun makaavat maassa, poissa silmistä ja poissa mielestä.

Tuotevalintaan kannattaa siis uhrata ajatusta. Ensisijaisen valintaperusteen tulee olla energiatehokkuus, ja tässä huomio tulee kiinnittää laajasti markkinoidun Lambda-arvon sijasta U-arvoon. U-arvossa huomioidaan eristeen laadun lisäksi myös sen määrä. Valinnanvaraa ja hyviä tuotteita on saatavilla, mutta myös harhaanjohtavaan markkinointiin valitettavasti törmää. Tietyissä tapauksissa kyse on suoranaisesta valehtelusta, joten tarkkana saa ja tulee olla. U-arvon ilmoittamatta jättäminen kertoo useimmiten siitä, ettei valmistaja ole luvusta kovin ylpeä.

Tuntuu erikoiselta, että Suomessa ei ole rajoituksia tai tuotevalvontaa eristettyjen putkien lämpöhäviöiden suhteen, toisin kuin esimerkiksi kaukolämpöpuolella, jossa eristemateriaalit ja -vahvuudet on standardoitu. Erikoista on myös se, että energiatodistuksen laskennassa käytössä on aivan liian matalat vakioarvot. Tämä ei kannusta suunnittelijoita laskemaan todellisilla lämpöhäviöillä, eikä valmistajia parantamaan tuotteitaan energiatehokkaammaksi. Tähän on toivottavasti tulossa piakkoin muutos.

Erot markkinoilla olevien tuotteiden eristyskyvyssä ja ominaisuuksissa ovat todella suuria, vaikka hankintahinnassa eroa ei merkittävästi olisikaan. Pitkäikäinen loppulasku väärästä valinnasta lankeaa kiinteistön omistajalle, jolla harvoin on kompetenssia tai edes mahdollisuutta ottaa tuotevalintaan kantaa. 

Alussa esimerkkinä toimineen taloyhtiön aluelämpöputket on sittemmin vaihdettu alkuperäisen suunnitelman mukaisiin. Valitettavasti ulkoalueiden sulana pitäminen joudutaan järjestämään vastedes muilla keinoin.

Kirjoittaja on Rauheat oy:n toimitusjohtaja.