SAMPPANJA – SANAKIRJA

Samppanja on taas parin viikon kuluttua vahvasti meillä esillä. Grand Champagne – tapahtuma kerää samppanjan ystävät ympäri maailman Helsinkiin 9.-11.5.2019. Juhlan kunniaksi onkin hyvä kerrata samppanjapullon etiketin kieli.

teksti  Juha-Ville Mäkinen

Vakio, mutta ei arkinen 

Valtaosa samppanjasta on niin kutsuttua vakiosamppanjaa. Tällä ei tarkoiteta tylsää tai arkista, vaan makunsa ja tyylinsä puolesta vuodesta toiseen samankaltaisena pysyvää samppanjaa. Nämä samppanjat sekoitetaan eri vuosikertojen perusviineistä, joiden valmistuksessa on voitu käyttää eri rypälelajikkeita ja eri kylien viinejä.

Sekoittaminen on huippuosaamista vaativaa työtä. Satovuodet ja samalla saadut perusviinit poikkeavat selvästi toisistaan ja vakiona pysyvä maku on luotava joka kerta uudestaan.

Vakiosamppanjan merkitys on tuottajille taloudellisesti aivan keskeinen, koska tavoitteena on saada sille myös paljon uskollisia vakioasiakkaita. Vakiosamppanjasta käytetään joko ranskankielistä nimitystä Non Millésime tai sen englanninkielistä vastinetta Non-Vintage, josta usein näkee käytettävän lyhennettä NV.

Vuosikerralliset kiinnostavat

Vuosikertasamppanjat ovat vain tietyn vuoden viineistä valmistettuja samppanjoita. Niiden etiketissä mainitaan aina vuosi, jolloin sato on korjattu. Ne kuvastavat kyseisen vuoden kasvuolosuhteita, eikä niiden makua pyritä pitämään vakiona, vaikka tiettyä tuottajasta riippuvaa tyyliä niistä joskus voikin havaita.

Vuosikertasamppanjat ovat usein laadukkaampia sekä maultaan runsaampia kuin vakiosamppanjat. Niitä pidetäänkin hyvinä ostoksina.

Vakiosamppanjaan verrattuna vuosikertasamppanjat ovat hiukan kalliimpia, mutta säilyvät niitä paremmin, koska viini on samaa vuosikertaa. Tällöin viinin eri osat ikääntyvät samalla tavalla, vaikka siinä olisi käytetty eri rypäleitä tai eri kylien viinejä. Laadukkaimmat vuosikertasamppanjat kehittyvät ja paranevat kymmeniäkin vuosia.

Luxus maksaa 

Prestige-samppanjat ovat kaikkein laadukkaimpia samppanjoita ja tuottajiensa lippulaivatuotteita. Niitä valmistetaan vain kaikkein parhaimpien vuosikertojen parhaista rypäleistä.

Usein ne on pakattu näyttäviin pulloihin ja mielikuvituksellisiin laatikkoihin, jotka jo itsessään voisivat olla keräilykohteita ja joiden poisheittäminenkin tuntuu pahalta. Yleensä nämä luksussamppanjat ovat vuosikerrallisia, mutta saattavat olla myös muutaman erityisen hyvän vuosikerran sekoituksia. Kaksi tunnetuinta tämän sarjan edustajaa lienevät Dom Pérignon sekä Cristal.

Vaikka prestige-samppanjat ovat ehdottomasti parasta, mitä tuottaja voi tarjota, itse kukin voi arvioida, nouseeko laatu samassa suhteessa hinnan kanssa. Toisaalta nämäkään samppanjat eivät ole mitenkään ylihintaisia, jos niitä vertaa esimerkiksi Bourgognen tai Bordeaux’n vastaavan tasoisiin huippuviineihin.

<väliotsikko>Makeusaste vaihtelee </väliotsikko>

Samppanjoiden makeusaste voi vaihdella ja se on esitettävä etiketissä. Makeusaste perustuu pulloon korkinvaihdon yhteydessä lisätyn ruokosokerin määrään. Se ilmoitetaan sanallisesti ja on kuivimmasta lähtien extra brut, brut, extra dry, sec, demi-sec tai doux.

Normaalissa myynnissä olevasta samppanjasta valtaosa kuuluu luokkaan brut ja on siis varsin kuivaa. Nykyisin suosiotaan ovat kasvattaneet myös extra brut -luokan samppanjat.

Sokeri pyöristää samppanjan makua ja tekee siitä helpommin nautittavaa. Se myös naamioi tehokkaasti viinissä mahdollisesti olevia makuvirheitä, joten hyvin kuivien samppanjoiden onkin oltava virheettömiä. Laatutietoinen samppanjan-ystävä tietysti arvostaa tätä.

Nykyisin näkee myös samppanjoita, joiden makeusluokaksi kerrotaan Brut Nature tai Ultra Brut.  Niihin ei ole lisätty lainkaan ruokosokeria ja ne ovat äärimmäisen kuivia. Niiden maku ei ehkä innosta aloittelevaa maistajaa, mutta kokemuksen lisääntyessä niitä alkaa arvostaa.

Trendikkäät rosé ja blanc de blancs 

Rosé on noussut viime vuosina trendikkääksi tyypiksi myös samppanjoissa. Se on ollut perinteisesti erityisesti naisten suosiossa, mutta kyllä siihen miehetkin osaavat tarttua.

Suurin osa rosésamppanjasta tehdään sekoittamalla valkoiseen samppanjaan alueella tuotettua punaviiniä. Samppanja on ainoa laatuviiniksi luokiteltu roseeviini Ranskassa, jota voidaan valmistaa sekoittamalla valkoviiniin punaviiniä.

Jotkut rosésamppanjat valmistetaan niin sanotulla saignée-menetelmällä, jossa rosén väri syntyy hieman pidemmän kuorikontaktin seurauksena. Tämä on työläämpi ja vaikeammin hallittava menetelmä, jonka käytöstä tuottajat usein haluavat mainita etiketissä.

Toinen tällä hetkellä muodikas samppanjatyyli on blanc de blancs. Se tarkoittaa samppanjaa, joka on valmistettu ainoastaan valkoisista rypäleistä. Siitä puhutaan omana tyyppinään, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että pullossa oleva samppanja olisi tarkasti tietyn makuista.

Alueella eniten viljelty vaalea lajike on Chardonnay, joka saa hyvinkin erilaisia piirteitä eri paikoissa kasvaessaan. Blanc de blancs voikin olla kevyttä ja sitrusaromien täyttämää tai hyvin järeää viiniä, josta voi erottaa kahvin tai jopa tupakan aromeja.

Harrastajien suosikkeja 

Blanc de noirs on puolestaan samppanja, jota valmistetaan vain tummista rypäleistä. Ne eivät ole yhtä suosittuja kuin blanc de blancsit, mutta ne ovat asiantuntijoiden suosikkeja. Laadukas, usein myös vuosikerrallinen blanc de noirs on tyypillisesti voimakas ja maskuliininen samppanja, joka sopii erityisen hyvin ruokaviiniksi.

Samppanjapullon etiketistä saattaa löytyä myös merkintä grand cru tai premier cru. Ne kuulostavat virallisilta, mutta niillä ei ole virallista asemaa samppanjan tuotantosäännöissä. Alun perin ne liittyivät paikalliseen tapaan hinnoitella myytävät rypäleet.

Alueen kylät olivat jaettu eri kategorioihin, joista paras oli grand cru ja toiseksi paras premier cru. Näillä kylillä oli omat kertoimensa vuotuista hintaa määriteltäessä.

Malli kiellettiin jo aikoja sitten EU:ssa vapaata kilpailua rajoittavana, mutta termit ovat jääneet elämään erityisesti viljelijätuottajien etiketeissä sekä harrastajien keskuudessa. Kyseessä ei ole pelkkä sananhelinä, sillä eri kylien kasvuolosuhteet ja samalla samppanjat voivat poiketa toisistaan selvästikin.

 

Jätä kommentti

*

*