FRANCIACORTA – samppanjan haastaja Italiasta

Franciacorta on Italian arvostetuin kuohuviini. Italialaiset pitävät sitä samppanjan ainoana haastajana.

Väitteelle on kieltämättä myös perusteita. Tähän haastajaan kannattaa tutustua.

Paljon yhtäläisyyksiä

Nimellä Franciacorta myytävät viinit ovat kaikki kuohuviinejä. Niiden valmistusmenetelmät ja keskeiset rypälelajikkeet ovat samoja kuin Champagnen alueella. Franciacortan hinnatkin ovat maailmalla suurin piirtein samalla tasolla samppanjan hintojen kanssa.

Etiketissä lukee ylpeästi pelkkä Franciacorta ilman merkintää DOCG, joka on muille Italian viineille pakollinen. Myös Champagne kirjoitetaan ilman muille Ranskan laatuviineille pakollista merkintää AOP.

Vaikka Franciacorta haastaakin samppanjat laadullaan ja hieman hinnallaankin, tuotantomäärien osalta se jää samppanjan taakse. Alueen vuotuinen tuotantomäärä vastaa vain suurimman samppanjatuottajan Moët & Chandonin vuosituotantoa eli noin 29:ää miljoonaa pulloa. Tuotantoalue on pieni, eikä sen laajentaminen ole nykyisten tuottajien edun mukaista. Valistuneelle kuluttajalle Franciacorta antaa kuitenkin hyvän vaihtoehdon kun kuohuviiniltä odotetaan enemmän.

Nopea nousu

Franciacortan tuotantoalue sijaitsee Pohjois-Italiassa Brescian kaupungin länsipuolella noin sata kilometriä Milanosta itään. Alueella on valmistettu viinejä jo 1200-luvulta lähtien, mutta kuohuviinin valmistus on täällä nuorta.

Nimi Franciacorta ja ensimmäinen tätä nimeä kantava kuohuviini lanseerattiin vasta vuonna 1961. Muualla Italiassa esiintyvää, kuohuviiniä tarkoittavaa sanaa spumante ei täällä käytetä, eikä Franciacortaa ole saatavissa kuohumattomana versiona. Alueella tosin tuotetaan jonkin verran kuohumattomia viinejä nimellä Curtefranca, mutta ne jäävät paikalliseen arkikulutukseen.

Franciacorta tuli 1960-luvulla hyvin suosituksi Milanossa ja Brescian seudulla. Tuottajat olivat päättäväisesti sitoutuneita kovaan laatuun, ja Franciacorta nostettiinkin laatuviiniluokkaan DOC jo vuonna 1967. Ylimpään luokkaan DOCG se nostettiin vuonna 1995. Franciacorta valittiin kunniakkaasti myös Milanon maailmannäyttelyn viralliseksi kuohuviiniksi vuonna 2015.

Useita versioita

Franciacortaa valmistetaan vuosikerrattomana, vuosikerrallisena, riservana ja roseena sekä myös kiinnostavana satèn-versiona. Franciacorta valmistetaan Chardonnay- ja Pinot Noir -rypäleistä, joihin voidaan sekoittaa myös kolmantena lajikkeena Pinot Blancia.

Franciacortaan voidaan vuosikerrallisia versioita lukuun ottamatta sekoittaa usean eri satovuoden rypäleistä tehtyjä perusviinejä. Rosee-version valmistuksessa on samppanjan tapaan sallittua sekoittaa kuohuviinin sekaan punaviiniä.

Franciacortan Satèn-versiot ovat erityisen kiinnostavia. Niissä pullossa oleva paine on 4,5 baaria, kun kuohuviineissä yleensä se on 5,5-6 baaria. Matalamman paineen ansiosta satènin suutuntuma ja maku ovat pehmeämpiä ja joidenkin mielestä kermaisia. Satèn valmistetaan ainoastaan valkoisista rypäleistä eli se on aina blanc de blancs, ja sen ainoa makeusaste on brut.

Pitkään kypsytetty

Perustason Franciacortaa on kypsytettävä pulloissa vähintään 18 kuukautta ennen korkinvaihtoa. Vuosikerrattomien rosee- ja satèn-versioiden pullokypsytysaika on vähintään 24 kuukautta. Vuosikertamerkinnällä myytävien Franciacortien (myös roseen ja satènin) on sisällettävä vähintään 85 prosenttia etiketissä kerrotun vuosikerran sadosta valmistettuja viinejä, ja niitä on kypsytettävä pulloissa vähintään 30 kuukautta.

Riserva-merkinnällä varustettuja viinejä on kypsytettävä pulloissa vähintään 60 kuukautta. Myös rosee- ja satèn-versioita voidaan valmistaa riservana, joka on harvinaista muiden vastaavien kuohuviinien tapauksessa. Useimmiten muilla alueilla tuotetuista kuohuviineistä etenkin roseet on tarkoitettu nuorena nautittaviksi.

Useita makeusasteita

Franciacortan makeusasteet noudattavat samoja rajoja kuin samppanjassa ja perustuvat siihen, kuinka paljon pullokypsytyksen jälkeisen korkinvaihdon yhteydessä pulloon lisättävään perusviiniin on lisätty sokeria. Sokeri pyöristää viinin makua, ja sen määrällä tuottaja voi vaikuttaa paljonkin lopputuloksen laatuun. Makeusasteet ilmoitetaan nimikkeillä, joita vastaavat seuraavat sokerin määrät:

  • pas dosé: sokeria on alle kolme grammaa litrassa
  • extra brut: sokeria on alle kuusi grammaa litrassa
  • brut: sokeria on alle 12 grammaa litrassa
  • extra dry: sokeria 12-17 grammaa litrassa
  • sec tai dry: sokeria 17-32 grammaa litrassa
  • demi-sec: sokeria 33-50 grammaa litrassa.

Asiaan pidemmälle perehtyneet pitävät enemmän kuivista versioista. Siihen vaikuttaa maun tottuminen hapokkuuteen ja sokerin pyöristävän vaikutuksen puuttuminen. Tällöin viinin makuvivahteet tulevat helpommin aistittaviksi ja sen todellinen laatu tulee paremmin esiin. Asiaan vasta tutustuvien ei kuitenkaan pidä häpeillä makeampien versioiden nauttimista. Nekin on tehty tositarkoituksella ja vakavasti otettaviksi, vaikkakin helpommin lähestyttäviksi.

Teksti Juha-Ville Mäkinen, kuva Denise Mäkinen

 

Jätä kommentti

*

*