CHIANTI – Toscanan viinien suuri ylpeys

Keski-Italiasta Toscanan maakunnasta kotoisin oleva Chianti on maailmalla eräs Italian tunnetuimmista viineistä, ellei peräti tunnetuin. Sen tunnettuus ei ole ihme, sillä sitä tuotetaan valtavia määriä ja sitä on markkinoitu globaaleilla viinimarkkinoilla jo kymmeniä vuosia.

Erityisen suosittua se on ollut Yhdysvalloissa. Chiantit ovat tyypillisesti keskitäyteläisiä viinejä, joiden maku on kevyehkön marjainen. Chianteissa on tuntuvaa hapokkuutta, ja niiden kirpeänsävyinen maku pääsee oikeuksiinsa erityisesti ruokapöydässä.

Yli 80 prosenttia Chiantin alueella tuotetusta viinistä on punaviiniä, mutta alueella tuotetaan myös laadukkaita valkoviinejä sekä rusinaisen makeaa Vin Santoa, joka muuttuu vanhemmiten kullanruskeaksi.

Sangiovesen valtakunta

Chiantin alueella merkittävin rypälelajike on Sangiovese. Se tunnetaan rypäleenä, joka vaatii viljelijältään tarkkuutta ja huolenpitoa.
Sangiovese reagoi kasvuympäristöönsä ja tuottaa erilaista hedelmää eri paikoilla. Myöhään kypsyvänä se ei myöskään aina saavuta riittävää kypsyyttä ja sen tanniinit voivat olla hyvinkin tuntuvia.

Sangiovese on kuitenkin loistava lajike sekoituksissa, joissa käytetään muita lajikkeita pehmentämään, tai muuten täydentämään sen makua tuottajan haluamalla tavalla. Chiantit ovatkin aina sekoiteviinejä, joissa erottuu vuosikerran ja kasvuympäristön lisäksi tuottajan filosofia ja näkemykset viinistä.

Historiallinen viini

Varhaisimmat kirjalliset maininnat chianteista löytyvät 1200-luvulta. Jo tuolloin Firenzen ympäristön kukkulat olivat kukoistavaa maatalousaluetta.

Myös viinien tuotanto ja varsinkin niiden kauppa oli järjestäytynyttä, olihan naapurissa eräs tuon ajan kukoistavimmista metropoleista, jossa riitti laatutietoisia ja maksukykyisiä asiakkaita. Tuolloin chianti oli valkoviiniä, jonka rypälekoostumuksesta ei kuitenkaan ole tarkkoja tietoja.

Nykyisin chiantina tunnetun punaviinin reseptin kehitti 1800-luvun puolivälissä paroni Bettino Ricasoli, jonka nimellä resepti tunnettiin yli sadan vuoden ajan. Chiantin tuotantoalue on laaja, mutta tarkkaan määritelty.

Ensimmäinen virallinen määritelmä tehtiin vuonna 1716 Toscanan suurherttuan Cosimo III:n toimesta. Aluetta on sen jälkeen laajennettu muutaman kerran.

Nykyiset rajat perustuvat vuonna 1967 tehtyihin päätöksiin. Tuolloin tuotantoalue laajennettiin kattamaan lähes koko Keski-Toscanan alueen.

Chianti Superiore

Pääosa peruslaatuisesta chiantista valmistetaan nimellä Chianti. Chiantin tuotantoalueen sisälle jää kahdeksan osa-aluetta, joiden nimi voidaan merkitä etikettiin.

Näiden osa-alueiden ajatellaan tuottavan perustasoa laadukkaampaa viiniä. Vuodesta 1996 lähtien chianti on voitu valmistaa myös superiore-versiona, jolloin noudatettava tuotantosääntö on tiukempi ja viinin voi odottaa olevan laadukkaampaa.

Chianti Superiorea voidaan valmistaa kaikilla osa-alueilla, mutta Superioren etikettiin ei voi laittaa näkyviin mahdollista osa-aluetta. Suurin osa tuottajista uskoo osa-alueen nimen olevan merkittävän viinien markkinoinnissa, joten Superioret eivät ole juurikaan yleistyneet.

Normaalisti chiantia kypsytetään 4–7 kuukautta ennen sen laskemista myyntiin. Superiorea on kypsytettävä minimissään yhdeksän kuukautta.

Nimellä Chianti Riserva myytävää viiniä on kypsytettävä 38 kuukautta, eli käytännössä se tulee myyntiin kolme vuotta satovuoden päättymisen jälkeen. Chianti Riserva on täyteläinen ja tanniininen viini, joka eroaa selvästi peruslaadun chiantista. Sitä pidetäänkin kokonaan omana viinityyppinään.

DOCG Chianti Classico

Cosimon alun perin chiantin tuotantoa varten määräämä alue tunnetaan nykyisin nimellä Chianti Classico. Alue kattaa 260 neliökilometrin kokoisen alueen Firenzen ja Sienan kaupunkien välissä.

Viinipullon kaulassa oleva merkki, jossa komeilee musta kukko (Gallo Nero), tarkoittaa tuottajan kuuluvan Chianti Classicon tuottajajärjestöön. Chianti Classico -alueelta tulevat viinit ovat laatuviinejä koko Italian mitassakin arvioituna.

Parhaimmillaan ne ovat samettisen aromaattisia viinejä, joissa erottuvat hennot tanniinit ja hapokkuus. Niiden aromeista voi erottaa orvokkia, kirsikkaa ja kevyttä pähkinäisyyttä.

Chianti Classicosta ei ole superiore-versioita. Sen sijaan vuonna 2014 otettiin käyttöön varten uusi luokitus, johon tuli uutena korkein laatuluokka Chianti Classico gran selezione.

Gran selezionet voidaan valmistaa vain tuottajan itse viljelemistä rypäleistä, jotka on kasvatettu tiukkojen sääntöjen mukaisesti. Gran selezione -viinit on myös hyväksytettävä arviointikomitealla ennen niiden vapauttamista myyntiin.

Supertoscanalaiset

1970–1980-luvuilla muutamat kunnianhimoiset tuottajat kokivat Chiantin alueen virallisten tuotantosääntöjen oleva liian rajoittavia. Niinpä he jättivät korkeammat laatuluokat taakseen ja alkoivat markkinoida viinejään tuolloin alimmassa vino da tavola -luokassa, joka mahdollisti laajan rypälevalikoiman ja vapaat kädet tuotannossa.

Muutaman ensimmäisen viinin saama valtaisia suosio sai aikaan ilmiön, josta alettiin käyttää nimeä supertoscanalaiset, mikä innosti nopeasti mukaan muitakin tuottajia. Vaikka viranomaiset joutuivatkin tämän kapinaliikkeen johdosta korjaamaan virallisia DOC- ja DOCG-luokkiin liittyvä tuotantosääntöjä, supertoscanalaiset jäivät elämään omana ryhmänään.

Nykyisin näitä viinejä löytyy monelta tuottajalta, ja vaikka kaikki niistä eivät ihan superia olekaan, lisää ryhmä Chiantin alueen viinien monimuotoisuutta ja kiinnostavuutta.

teksti Juha-Ville Mäkinen I kuva Denise Mäkinen

 

Jätä kommentti

*

*