Brunello, Montalcinon ylpeys

Brunello di Montalcino on useiden mielestä jopa Italian arvostetuin viini. Saapasmaan viinikartalla se on suhteellisen uusi tulokas, jonka historia käy pienestä tuhkimotarinasta.

Paikkakunnalla on pitkä historia

Montalcino itsessään ei ole mitenkään uusi paikka. Näillä kukkuloilla nykyisen Toscanan eteläosissa on ollut asutusta jo 10 000 vuotta sitten. Täällä on sijainnut jo ennen roomalaisten tuloa etruskien asutusta.

Aikoinaan alue kukoisti ja jopa mahtavan kuningas Charlemagnen (Kaarle Suuri) tiedetään vierailleen täällä vuonna 781. Montalcinon varhainen kukoistus kuitenkin hiipui vuonna 1559 Firenzen ja Sienan välisen sodan jälkeen, joka päättyi Sienalaisten tappioon.

Montalcino oli Sienalaisten viimeinen puolustusasema, joka kylläkin kesti piiritykset, mutta ei enää raunioituneeseen kaupunkiin jääneiden, täältä turvaa hakeneiden pakolaisten suurta määrää. Tästä syystä kaupungin talous romahti pahoin. Firenze jätti syrjäisen seudun oman onnensa varaan ja alue ajautui pahaan köyhyyteen, joka jatkui aina 1960-luvulle asti.

Sitkeä puurtaminen palkittiin

Viininä brunello on sen sijaan nuori. Sen kehittäjänä voidaan pitää herraa nimeltä Clemente Santi, joka alkoi kokeilla punaviinien tuottamista 1850-luvun lopulla.

Aikaisemmin Montalcino oli tunnettu makeasta valkoviinistä nimeltä Moscadello. Santi kuitenkin uskoi alueen maaperän sopivan myös tummien rypäleiden kasvatukseen ja siis punaviinien tuottamiseen.

Aivan ensimmäisten viinien rypälesekoituksia ei tiedetä, mutta varsin nopeasti hän päätyi valmistamaan punaviininsä pelkästään Sangiovese-lajikkeesta, joka paikallisesti tunnettiin nimellä Brunello. Tämä oli ennen kuulumatonta, koska kaikki tuon ajan viinit Toscanassa olivat sekoiteviinejä.

Useista epäilijöistä huolimatta Clemente sai viineilleen paljon huomiota ja ne voittivat useita palkintoja 1860-luvulla. Tämä innoitti myös muita paikallisia aloittamaan brunellojen tuotannon.

Brunellon suosio lähtee kasvuun

Brunellojen suosio oli 1900-luvun alussa kovassa kasvussa, mutta sitten seurasi joukko takaiskuja, jotka lähes lopettivat niiden tuotannon. Ensimmäinen maailmansota oli jo sellaisenaan raskas, mutta sen jälkeinen väestön muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin ja lopulta toisen maailmansodan koettelemukset olivat lähes liikaa.

1950-luvulla Montalcino oli köyhää seutua jopa Italian mittapuilla. Brunellon tuotantoa jatkoi vain pieni joukko asiaan vahvasti uskovia tuottajia etunenässä Clementen jälkeläisten vetämä Biondi-Santi, joka on vielä tänäänkin eräs alueen arvostetuimpia tuottajia.

Brunellojen laatu pysyi hyvänä ja viini sai vuonna 1966 laatuviineille tarkoitetun DOC-luokituksen. Luokitus vaikutti positiivisesti viinien myyntiin, mutta varsinaisen sysäyksen nykyiselle suosiolle antoi niiden päätyminen Italian presidentin edustusillallisille, ja tässä yhteydessä näkyvästi vuonna 1969 kuningatar Elisabeth II:n lasiin.

Hän vaikuttaa pitäneen viinistä, koska juuri tämän tapauksen jälkeen brunellojen kysynnän kerrotaan lähteneen maailmalla rajuun nousuun. Kysyntä ylittää edelleen alueen tuotannon ja näkyy harmillisen kovina hintoina.

Brunellogate

Brunellojen suosio oli korkealla ja viini saikin korkeimman DOCG-luokituksen jo vuonna 1980. Kasvava suosio ja kova hintataso houkuttivat tuottajia lisäämään tuotantomääriä.

Valitettavasti tämä tapahtui usein laadun kustannuksella. Varoituksista huolimatta meno yltyi niin kovaksi, että lopulta laadun palauttamiseksi tarvittiin kunnon skandaali.

Vuonna 2003 osa tuottajista jäi kiinni siitä, että he olivat myyneet brunelloina viinejä, joita oli jatkettu Etelä-Italiasta tuoduilla halvoilla viineillä. Tämä aiheutti valtavan operaation, jonka aikana viranomaiset asettivat pienenkin epäilyn takia useiden tunnettujen tuottajien viinit myyntikieltoon.

Skandaali alkaa nykyään olla jo ohitse, mutta sen vaikutuksesta brunellojen aitoutta valvotaan nykyisin tarkasti.

Viini laadukkaan liharuoan seuraksi

Brunellot poikkeavat hieman toisistaan riippuen siitä, missä osassa tuotantoaluetta niihin käytetyt rypäleet on kasvatettu. Tyypillisesti brunello on täyteläinen punaviini, josta voi erottaa villikirsikoiden makua. Väriltään se on rubiininpunainen ja aavistuksen läpikuultava.

Brunellot ovat nuorena kovahkoja ja tiukan tanniinisia viinejä, jotka vaativat pitkähköä kypsytysaikaa ennen pehmenemistään. Kypsyttyään ne toimivat loisteliaina kumppaneina laadukkaille punaisesta lihasta valmistetuille ruoille, joiden proteiinit tasapainottavat brunellojen tanniineja.

Tanniinien taltuttamiseksi brunelloa onkin kypsytettävä yhteensä vähintään neljä vuotta, joista ainakin vuotta kaksi tammitynnyreissä ja sen jälkeen vähintään neljä kuukautta pulloissa. Merkinnällä riserva myytäviä brunelloja on kypsytettävä vähintään viisi vuotta, joista ainakin kaksi vuotta tynnyreissä ja sen jälkeen vähintään kuusi kuukautta pulloissa.

Jätä kommentti

*

*