Kohti parempaa sisäilmaa

Sisäilmastoseminaari 2017 edusti jälleen alan ajankohtaisimman akateemisen tietämyksen parhaimmistoa. Seminaarin ensimmäinen puhuja, Helsingin kaupungin sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen kertoi, että laadukas ilma kaupungin toimipisteissä vaikuttaa olennaisesti työhyvinvointiin työssäjaksamiseen, henkilöstön terveyteen ja viihtyvyyteen.

”Helsinki on Suomen suurin työnantaja, joten sen kiinteistöjen kunto ja niiden sisäilman laatu vaikuttavat kymmeniin tuhansiin ihmisiin. Puhumattakaan tilojen käyttäjistä kuten koululaisista ja päiväkotien lapsista”, Viljanen sanoi.

Sisäilmaongelmia on kuitenkin aivan liikaa: Helsingin 250 koulusta 30:ssä on jatkuvasti ongelmia. Niihin haetaan ratkaisua eri alojen ammattilaisten muodostamasta sisäilmaryhmästä. Olennaista on huomioida rakennusten ylläpito jo suunnitteluvaiheessa.

Komea jatkumo. Järjestyksessään 32. Sisäilmastoseminaarin avannut Sisäilmayhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Risto Kosonen sanoi avauspuheessaan, etteivät järjestäjät olisi yli 30 vuotta sitten voineet kuvitellakaan seminaarille näin suurta menestystä.

Sisäilmastoluokitus 2017 on valmistumassa

Sisäilmayhdistyksen toiminnanjohtaja Jorma Säteri kertoi seminaariväelle uudistustyön alla olevista sisäilmaluokituksista.

”Sisäilmaluokitus on kymmenen vuoden aikana tullut laajempaan käyttöön ja sitä kautta on tullut paineita tehdä siitä helpommin sovellettava ja yksiselitteisempi, että se ei antaisi aihetta riitoihin rakennushankkeissa. Energiatehokkuusvaatimukset ovat tulleet paljon vahvemmin esille: vältetään tarpeetonta energiankäyttöä mutta pidetään terveellisyydestä ja turvallisuudesta kiinni”, Säteri kertoi.

Sisäilmastoluokituksiin ei ole luvassa suuria muutoksia. Pääperiaatteet ovat samat kuin tähänkin asti ja samat luokat tulevat säilymään: S1 (yksilöllinen sisäilmasto), S2 (hyvä sisäilmasto) ja S3 (tyydyttävä sisäilmasto, eli määräysten edellyttämä vähimmäistaso).

”Yksilöllisten olosuhteiden hallinnalla mahdollistetaan tyytyväiset käyttäjät”, Säteri korosti.

Suunnitteluarvotaulukko. Nämä lukemat vaikuttavat laitemitoitukseen jäähdytystilanteessa ja siten myös investointikustannuksiin. Kuva: Jorma Säteri

Jatkossa mukaan tulee tavoite pienhiukkaspitoisuudelle, sillä pienhiukkaset ovat terveyden kannalta suurin sisäilmaongelma. Niiden mittausmenetelmät ovat viime vuosina kehittyneet niin pitkälle, että mittauksia voidaan tehdä laajemminkin kiinteistöissä.

Luokituksen keskeisin suure, lämpötilatavoitteiden määrittäminen, on Säterin mukaan herättänyt paljon keskustelua.

”Nykyiset lämpötilatavoitteet ovat osoittautuneet aika hankaliksi saavuttaa, sallitut vaihteluvälit ovat aika tiukat. Kun samalla mahdollisuus mitata lämpötilaa on yleistynyt, on huomattu, että tiukkojen tavoitteiden ja käytännön mittausten välillä voi syntyä ristiriitatilanteita, mikä ei ole ollut tarkoituksena.”

Ongelmallinen alue lämpötiloissa on välikausi, eli kevät tai syksy, jolloin ulkoilman lämpötila vaihtelee voimakkaasti ja sisälämpötilaan vaikuttaa myös auringonsäteilyä. Tämä on vaikeasti hallittava tilanne, joka voi liian tiukoilla vaatimuksilla johtaa turhan tehokkaiden järjestelmien luomiseen. Tästä syystä välikaudella lämpötilan vaihtelun sallittua aluetta on muutettu.

Hiilidioksidipitoisuuden tavoitetasot pidetään suurin piirtein samana kuin aikaisemmin. Radonpitoisuuteen liittyen on tulossa uusia säädöksiä, joilla on vaikutusta luokitukseen.

Ilmanvaihdon tai sen puhtausvaatimuksiin liittyen ei ole luvassa suurempia muutoksia. Säteri muistutti, että tuloilman suodatuksen standardit ovat kokonaan uudistuneet.

Ehdotus uudesta sisäilmaluokituksesta on tulossa lausunnolle huhtikuussa, ja sen julkaisua on suunniteltu alkusyksyyn.

Uutta ajattelua

Erityisasiantuntija Anne Korpi esitteli seminaarissa Senaatti-kiinteistöjen sisäolosuhde-ennakoinnin toimintaohjelmaa. Sen tavoitteena on parantaa käyttäjätyytyväisyyttä ja vähentää sisäilmaongelmia. Valitukset tunkkaisista, vetoisista ja kylmistä tiloista halutaan saatella historiaan.

Kaksi vuotta kestäneen työn hedelmänä on saatu aikaa raamit, joilla sisäolosuhteisiin voidaan vaikuttaa ennakoivasti sekä rakentamis- että ylläpitovaiheissa. Tietämys on kasattu pakettiin, jota kaikki rakentamiseen osallistuvat käyttävät. 170-kohtainen muistilista auttaa varmistamaan, että kaikki sisäilman laatuun vaikuttavat tekijät on huomioitu.

”Olen huolissani siitä, että eikö meillä tehdä mitään rakentamiseen liittyvää kehitystyötä terveysnäkökulma edellä? Eli onko sen aina oltava niin, että vuosien ja vuosikymmenien päästä rakennuksessa käytetyistä materiaaleista paljastuu haittoja, mistä ei rakennusvaiheessa tiedetty mitään”, Korpi huomautti.

Sisäilmastoseminaari on joka vuosi kasvattanut suosiotaan. Tänä vuonna paikalla oli 1300 osallistujaa ja 65 näytteilleasettajaa. Seminaarissa esiteltiin yli 70 sisäilmaan liittyvää tieteellistä tutkimusta.

Monitoimitila ja kokolattiamatto

Johtaja Sanna Lappalainen Työterveyslaitokselta kertoi moniammatillisen tutkimustiimin tutkimuksesta, jossa tutkittiin monitoimitilojen sisäilmastoa. Tutkittavaksi valittiin muutamia epäpuhtaustekijöitä, joilla saattaisi olla yhteyttä valittuihin pintamateriaaleihin ja monitoimitilaratkaisuihin, joissa haetaan tehokkuutta kasvattamalla henkilömääriä tiloissa.

Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia vaikutuksia lattiamateriaalin valinnoilla oli toimiston sisäilman laatuun. Vaihtoehdot olivat tekstiilimatto vai linoleumilattia. Tutkimuksessa arvioitiin tilojen käyttäjien kokemuksia ja mitattiin tulehdusindikaattoriaineita.

”Kyselyssä testattiin osiota, joilla ehkä voitaisiin tunnistaa ihmisen herkkä reagoivuus ympäristötekijöille”, Lappalainen kertoi.

Sisäilmaston laatu oli sekä monitila- että huonetoimistoissa pääosin hyvää tasoa. Keskisimpinä tuloksina tutkimuksesta ilmeni, että sisäilman bakteeripitoisuudet ja lattiapölyn endotoksiinipitoisuudet olivat korkeampia monitilatoimistossa kuin huonetoimistossa. Toimistoissa, joissa oli lattiamateriaalina tekstiilimatto, tai useampia työpisteitä, sisäympäristön bakteeri- ja endotoksiinipitoisuudet olivat korkeampia kuin toimistoissa, joissa lattiamateriaalina oli linoleumi ja vain yksi työpiste.

Monitilatoimistoissa, joissa on tekstiilimatto, mitatut epäpuhtaustasot olivat pääsääntöisesti vähän korkeammat, kuin niissä, joissa oli linoleumilattia. Usean työpisteen tiloissa havaittiin korkeampia eläinallergeeni-, bakteeri- ja endotoksiinpitoisuuksia.

Tutkimus antaa alustavia tuloksia siihen suuntaan, että aiemmin asetettuja viitearvoja toimistojen sisäympäristön epäpuhtauksille voidaan soveltaa myös monitilatoimistossa.

Teksti ja kuvat Minna Kärkkäinen

 

Jätä kommentti

*

*