Huoleton kylmäasentaja on pian hengetön

Kylmäasennuksissa piilee aina vaaratekijöitä. Vaara kohoaa useampaan potenssiin, mikäli töitä tehdään huolettomasti tai muuten vaan väärällä asenteella ja ammattitaidottomasti.

Suomen Kylmäyhdistyksen järjestämillä Kylmätekniikan koulutuspäivillä riitti monenlaista pöhinää. Lainsäädäntö ja vaatimukset uudistuvat, eikä tekniikkakaan päästä helpolla. Hyvät esitykset ja luennoitsijat valaisivat hyvin maailmaa, jossa vastuullisen toimialan tekijät arkisin ahertavat.

Fluoratut kasvihuonekaasut eli niin sanotut F-kaasut ovat tarkan säätelyn piirissä. F-kaasuasetuksen mukaisesti HFC-yhdisteiden määrä markkinoilla vähenee nopeasti ja vuonna 2030 se on enää 21 prosenttia vuosien 2009–2012 tasosta.

Tavoitteeseen ei päästä vain noudattamalla tulossa olevia laitekohtaisia käyttökieltoja, vaan muutos vaatii melko nopeaa siirtymistä vaihtoehtoisiin kylmäaineisiin tai teknologioihin kaikilla kylmäsektoreilla sitä mukaa, kun tekniikka sen sallii. Tämän vuoksi myös kylmäalan tutkintojen perusteita uusitaan.

Kylmä-2000 Oy:n kylmätekninen johtaja Juha Koskikuru luennoi CO2-laitosten huollosta ja ylläpidosta. Ne ovat yleistyneet 2010-luvun alussa myös teollisuuspuolella, kun siihen asti niitä oli lähinnä kaupan laitoksissa.

”Kilpailun kiristyessä asennustöitä tehdään yhä huolettomammin ja halvemmalla. Laitoksia saatetaan myös rakentaa tietämättä, kuka sitä huoltaa käynnistyksen ja varsinkin takuuajan päättymisen jälkeen.”

”Myöskään asennuskäytännöt eivät ole vakiintuneet tarpeeksi. Ja vaikka hiilidioksidi ei ole myrkyllinen eikä palava kaasu, se ei missään tapauksessa ole vaaraton. Lisäksi suuri osa maamme CO2-laitoksista sisältää painelaitelain perusteella rekisteröitäviä painelaitteita ”, Koskikuru huomauttaa.

Epäpätevän asentajan toimilla voi olla hyvin vakavat seuraukset niin asentajalle itselleen kuin muille ihmisille. Myös koko kylmäjärjestelmän toiminta on helppo sotkea väärillä säädöillä ja asetuksilla.

Ennakoi tuleva tilanne

Vähitellen CO2-laitoksissa on siirrytty vikakorjauksista ennakoivaan huoltoon. Tämä on hyvä trendi, sillä laitosten ikääntyessä niiden odottamattomat ongelmat lisääntyvät. Koska hiilidioksidi ei kuulu F-kaasuasetuksen piiriin, ei sille ole asetettu lakisääteistä vuototarkastuspakkoa. Silti määräaikaistarkastusten tarve ei missään nimessä ole poistunut.

Yleisessä jakelussa olevaa CO2-huoltolistaa ei liene Koskikurun mukaan saatavilla, mutta hän listaa eräitä ongelmakohtia, jotka on syytä huomioida huolto- ja korjaustehtävissä. Yksi vinkki on perehtyä takuuajan huolto-ohjeisiin, jotka antavat hyvän kuvan kyseisen koneikon yleisistä huoltotoimenpiteistä.

”Ennen konehuoneeseen menoa pitää testata tilan kaasunilmaisimen ja -hälytyksen toiminta, tai huoltomiehen mukana pitää olla erillinen hiilidioksidi-ilmaisin. Varsinkin vikatilanteissa on syytä muistaa, että konehuoneen hiilidioksidipitoisuus voi olla liian korkea. Tärkeää on myös tietää, että happipitoisuusmittarin perusteella ei voi arvioida hiilidioksidipitoisuutta.”

Virheitä lämpöpumppuasennuksissa

Kylmäpäivien toisen päivän anti tarjosi edelleen hyvin seikkaperäisiä ohjeita ja vinkkejä alan ammattilaisille. Talotekniikan lehtori Mikko Niskala Oulun ammattikorkeakoulusta kertoo, että suljetuissa kalvopaisuntasäiliöissä on esiintynyt paljon korroosio-ongelmia. Yhteistä näille kaikille on ollut pienipaineinen verkosto ja vähäinen nesteen lämpötilavaihtelu.

”Pääasiassa tähän on törmätty maalämpöpiireissä. Niissä pitäisikin tarkkaan määritellä, mikä on paisuntasäiliön oikea paikka. Periaatteessa sen pitäisi sijaita imupuolella, ainakin kirjallisuuden mukaan.”

Jos astia on imupuolella, paine pysyy oikeana, pumppu ei ime ilmaa järjestelmään eikä kavitoi. Tätä ei Niskalan mukaan kerrota riittävästi asennussuunnitelmissa.

”Glykolipiireistä 90 prosentissa esiintyy virheitä. Vesikiertoiset järjestelmät osataan alalla tehdä paremmin. Myös mitoitukset ovat välillä ihan mitä sattuu”, Niskala toteaa.

Teksti: Heikki Heikkonen

Jätä kommentti

*

*