Outo lääkäri insinöörien maailmassa

Professori Kari Reijula aloitti tutkijanuransa maatalouden hengityselinsairauksista. ”Tutkin 1980-luvulla työhön liittyvää astmaa ja sairautta nimeltä homepölykeuhko. Luulin päässeeni homeista eroon, kun siirryin maatalouden puolelta sisäilmatutkijaksi lääkärinä. Homesieniä ja bakteereita oli tällä kertaa vastassa kosteusvaurioisissa rakennuksissa”, Reijula kertoo.

”Huomasin, että taisteluni sisäilmaongelmia vastaan ei parane sillä, että saarnaan kosteushomevaurio-ongelmasta sairautena lääkäreille ja hoitajille. Minun piti saada yhteys suunnittelijoihin ja rakentajiin, jotta heidät saadaan mukaan juoneen.”

Reijulan viimeisin painopistealue tutkijana on ollut hyvinvointia edistävien tilojen teema. Hyvinvointia edistävä tila ei ole pelkästään olosuhde- ja viihtyvyyskysymys, vaan myös työkykyisyys- ja tuottavuuskysymys.

”Ennen kuin tämä on myönnetty eri ammattialoilla, on tarvittu paljon punnertamista, jota olen ollut tekemässä lääkärinä.”

Käyttäjäihmisen ehdoilla

Hyvinvointia edistäviä tiloja suunniteltaessa ja toteutettaessa tarvitaan Reijulan mukaan rakentamisalan ammattilaisten lisäksi ainakin psykologia, kemistiä, fyysikkoa, käyttäytymistieteilijää sekä tiukkaa yhteistyötä. Omaan osaamisalueeseen rajoittuva eristäytyminen on varmin keino olla saavuttamatta terveyttä edistäviä tiloja.

”Olen ollut sairaalasuunnittelussa aika paljon lääkärinä kehittämässä sairaalatiloja LEAN-ajattelun eli jatkuvan kehittämisen kautta. Siinä huomasimme heti, että insinööri ja arkkitehti eivät pärjää, ellei kehittämiseen saada sairaalahenkilöstöä ja asiakasajattelua mukaan. Sairaaloissa alettiin vasta kehitellä prosessiajattelua, jossa sairaalan kapeista osaamissiiloista siirrytään kokonaisvaltaisiin asiakastarpeisiin. Asiakastarve menee yli erikoisalojen niin, että mietitään mitä kaikkea asiakas tarvitsee eri osaamissiiloista.”

”Totesimme tässä työssä, että prosessit määräävät tahdin. Pitää ajatella asiakaslähtöisesti ja tilojen pitää tukea tätä ajattelua. Nyt sairaaloissa puhutaan esimerkiksi kirurgian sijasta trauma- eli tapaturmaprosessista, jossa tarvitaan paljon muutakin kuin kirurgiaa”, Reijula sanoo.

Toimistotyössä taas väännetään paljon kättä avokonttorin ja koppikonttorin suosijoiden kesken.

”Tällaista kahtiajakoa ei pidä tehdä. Tilat pitää suunnitella ja toteuttaa siinä toimivien tarpeita varten. Toiset tarvitsevat hiljaisuutta ja toiset tiimityöskentelyyn sosiaalisempia tiloja. Monitilaratkaisu onnistuu, jos siinä on tunnistettu kyseisen organisaation työskentelyssä olevat keskeiset toimintatavat. Tilojen täytyy tukea näitä toimintatapoja”, Reijula sanoo.

Tilaajaosaaminen, riittävät resurssit ja koulutus

Nykyinen rakennusten homeongelmien ratkaisu vaatii Reijulan mukaan sitä, että tilaajan ammattitaitoa pitää lisätä. Vaativa ja asiantunteva tilaaja näyttää saavan mitä tilaa. Myös rakentajien ammattiosaamista pitää parantaa ja ammattiylpeys saada takaisin.

”Panisin painetta kovasti julkisen puolen luottamustoimiin, jotta oltaisiin valmiita satsaamaan laadukkaaseen päiväkoti-, koulu- ja muuhun julkiseen rakentamiseen. Kun tämä toteutuisi, voitaisiin rakennusalan yrityksiin palkata riittävät resurssit ammattitaitoista henkilöstöä tekemään laadukasta työtä. Rakennusliikkeiden pitäisi oikeasti lähteä kehittämään tutkimusta ja tuotekehitystä tällä lisärahalla. Sitä kautta saataisiin työntekijätkin kiinnostumaan laadukkaan työn tekemisestä.”

”Terveydenhuollon ja lääkealan tutkimus- ja kehittämismenot ovat poikkeuksetta noin kymmenen prosenttia liikevaihdosta. Kiinteistö- ja rakennusalan t&k-panostus on luokkaa 0,0-jotakin. Miten voidaan kuvitella, että toimiala kehittyisi tällaisella panostuksella”, Reijula heittää.

Reijulan mielestä julkisen rahoituksen loppumiseen kaatunut rakennusalan osaamiskeskittymä RYM-SHOK olisi ollut tärkeä tekijä rakentamisen ongelmien korjaamisessa. ”Olen perin surullinen, että RYM-SHOK-mahdollisuus menetettiin juuri nyt, kun sitä olisi tarvittu.”

KUKA?

  • Kari Reijula
  • Työterveyshuollon erikoislääkäri, Työterveyden professori, Helsingin yliopisto.
  • Tehnyt pitkän uran Työterveyslaitoksella muun muassa tutkimusprofessorina.
  • Perheeseen kuuluu vaimo ja kolme lasta sekä koira. Nuorin lapsista asuu vielä kotona.
  • Asuu 1959 rakennetussa, runsaasti peruskorjaamassaan omakotitalossa Helsingin Laajasalossa. Tavoitteena vapaasti hengittävät suomalainen omakotitalo ja sen omistaja.
  • Lentäjä. ”Harrastan pienkoneilmailua, jonka tunnustan olevan pikkupojan unelmani.”
  • Kuntoilija. Harrastaa erityisesti metsässä juoksemista mäyräkoira Kosmon kanssa.

teksti ja kuva Jari Peltoranta

Jätä kommentti

*

*