Malli kerrallaan parempaan suuntaan

1970- ja 80-lukujen taitteessa nuori rakennusinsinööri Jari Kaukonen istui YSE-koulutuksessa kuuntelemassa, kuinka kokeneemmat puhuivat. Hänen mieleensä syttyi toive päästä joskus puhumaan muille asiantuntijan roolissa.

Pari vuotta myöhemmin Kaukonen löysi itsensä Naantalin kaupungin viemärityömaalta urakointifirman työnjohtajana tekemästä ensimmäistä pitkäsujutustaan. Sen jälkeen sujutettavaa on riittänyt.

”1980-luvun puolivälissä, kun kaivamattomat menetelmät olivat tulleet markkinoille, Vesihuoltoliitto kyseli, että kukahan osaisi puhua niistä. Silloin tiesin, että nyt on tilaisuuteni tullut, tästä ei tiedä kukaan paljoa sen enempää kuin minäkään. Ja niin nostin käteni ylös”, Kaukonen muistelee.

Sittemmin Kaukonen on ollut kysytty kouluttaja ja puhuja. Nykyisin hän toimii WSP Finlandin myyntijohtajana.

 

Kaivamattomasti

Rakentamisen kulttuurissa on tapahtunut valtavasti muutoksia vuosikymmenten aikana, mutta kaivamattomat menetelmät ovat seuranneet Kaukosta aina. Vuonna 1987 hän liittyi alan kansainväliseen kattojärjestöön, ISTT:n (The International Society for Trenchless Technology). Suomen yhdistys FiSTT perustettiin vuonna 1999 ja sen puheenjohtajana hän on toiminut vuodesta 2010.

Lokakuussa Kaukonen nimitettiin omaksi yllätyksekseen ISTT:n hallituksen varapuheenjohtajaksi. Järjestöä ovat hallinneet pääosin maat, joissa kaivamattomat menetelmät ovat olleet pitkään laajassa käytössä: USA, Iso-Britannia ja Saksa.

Nykypäivänä kaivamattomat menetelmät ovat arkea kaikkialla maailmassa. Suomessa tahti on ollut hitaampi, joskin kiinteistöjen sisäpuolisissa korjauksissa olemme maailman kärkimaita.

”Tämä on niin uusi ala, että menetelmästä ei ole vielä pitkältä ajalta näyttöä, ja suomalainen uskoo vasta kun näkee. Toki varsinkin alkuvaiheessa alalla on toiminut sellaisiakin yrityksiä, joilla laatu ei ollut kunnossa.”

Kaukonen korostaa, että yhtä ainutta oikeaa korjausmenetelmää ei ole.

”Nyt halutaan enenevässä määrin käyttää kaivamattomia menetelmiä putkistojen maanalaisessa rakentamisessa ja uusimisessa. Tämä kiinnostaa nyt selkeästi enemmän päättäjiä ja alan toimijoita”, Kaukonen sanoo.

Kasvavia sektoreita vuonna 2017 ovat esimerkiksi vesiväylien, lentoliikennettä palvelevan infran ja energiahuollon rakentaminen.

 

Omaisuus maan alla

Kiinteistöillä on hirveä määrä maan alla meneviä putkia, jotka meinaavat Kaukosen mukaan unohtua.

”Kun puhutaan putkiremonteista, ajatellaan usein maailmaa seinien sisällä. Mutta vesi ei hyppää kadun alta kiinteistöön, eikä jätevesi kiinteistöstä kunnan viemäriin. Tonttijohdoilla on olennainen vaikutus kiinteistön arvoon.”

Useimmiten tonttijohdot ja kunnan infra ovat samalta aikakaudelta, minkä takia ne kannattaisi korjata samaan aikaan. Kiinteistöjen omistajien houkuttelu mukaan korjauksiin on ollut melkoisen haastavaa. Vesilaitoksen intressi on saada tonttijohdot kuntoon, ettei viemäreistä tule turhaa vuotovettä rasittamaan puhdistuskapasiteettia.

Kaukonen on aina ollut innokas kehittelemään parempia käytäntöjä. Pitkän uran urakoinnissa tehneenä hän ymmärtää todellisuutta muustakin kuin konsultin näkökulmasta. Pari vuotta sitten hän teki WSP:n tiimin kanssa aluesaneerausmallin vesilaitoksille, jossa ajatuksena oli houkutella kiinteistöjen omistajia uusimaan tonttijohtonsa samalla, kun kuntainfraa uusitaan.

Mallissa vesilaitos maksaa bonusta urakoitsijalle joka kiinteistöstä, jonka se saa mukaan saneeraukseen. Muutamassa kaupungissa käyttöön otetun mallin tulokset ovat olleet vaikuttavia. Viime kesänä Vesilaitosyhdistys myönsi Kaukoselle numeroidun ansiomerkin tästä kehitystyöstä.

Vesilaitosten infran kunto vaihtelee todella paljon. Kaukosen mukaan vanhoissa suurissa kaupungeissa vesivuotoprosentit ovat suurimmat ja tekemistä riittää eniten.

”Kyse ei ole pelkästään siitä, että käytetään turhaan puhtaita vesivaroja. Veden pumppaamisessa ja puhdistamisessa menee myös energiaa hukkaan.”

Kaukonen korostaa, että ikä ei ole mikään kriteeri suunnitella verkostonsaneerausta.

”Olen nähnyt todella hyväkuntoisia vanhoja klinkkeriputkia, kun taas paljon uudemmat betoniputket ovat voineet syöpyä kokonaan pois. Silti betoni ei ole sen huonompi kuin muutkaan materiaalit. Suunnittelijan pitää osata suunnitella oikeat materiaalit oikeisiin paikkoihin.”

 

KUKA?

  • Jari Kaukonen
  • Rakennusinsinööri, Turun teknillinen oppilaitos
  • Intohimo talviaikaan on hiihtäminen. Joka kauden tavoite on 1157 km, eli Suomen mitta päästä päähän.
  • Lähellä sydäntä on kaikennäköinen kokeileminen ja keksinnöt.
  • Asuu viikonloput omakotitalossa Paimiossa ja viikot kerrostalossa Helsingin Maunulassa.
  • Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi aikuista poikaa.

 

Teksti ja kuva Minna Kärkkäinen

 

Jätä kommentti

*

*